2012
Käsikirjoitus vai puhuttu teksti?
14.5.2012
Televisio-ohjelmissa puhutaan käsikirjoitusta – puhuttu kieli on hukassa.
Ruokaohjelmassa kokki kehotti laittamaan jälkiruoan jääkaappiin kautta pakastimeen. Varmaan hän tarkoitti, että joko jääkaappiin tai pakastimeen. Käsikirjoituksessa oli kauttaviiva ja se myös sellaisena sanottiin.
Toisen ohjelman sisustussuunnittelija meni kangaskauppaan ja sanoi tarvitsevansa puuvilla kautta pellavakangasta. Siitähän myyjä sai heti selville, mistä on kysymys. Koko kaupan varaston voi sillä rajauksella myydä, melkein kaikki mahtuu määritelmään. Erästä kangasta katsottuaan suunnittelija sanoi haluavansa sellaista, missä valoaste nousee?? Hän tarkoitti vaaleampaa sävyä, olisitko arvannut?
Kirjoitettu kauttaviiva sanotaan tai. Kautta sana tarkoittaa jonkin paikan halki – torin kautta. Tai tieto on tullut jonkun kautta, joku on ollut välikätenä.
Turhalta tuntuu sisustusohjelman sana funktio, kun esitellään vanhasta riihestä muokattua kesämökin oleskelutilaa. Onneksi tähän riiheen ei ollut rahdattu liettualaista heinäharavaa, sellainenkin oli eräässä ohjelmassa suurena löytönä naulattu seinälle. Että kontekstissa löytyy.
Tulevan kesän säät ovat monenlaiset: paistaa, kautta sataa, kautta on puolipilvistä. Sitä odotellessa.
Hilmanen
Hyvä naapuriapu
7.5.2012
Jokaisella on naapuri, lähempänä tai kauempana. Entisinä puulämmitysaikoina pidettiin silmällä, nouseeko naapurin piipusta aamuisin savua. Vaikka suomalaiset ovat tiivistäneet asumistaan, naapuriapu ei ole menettänyt merkitystään.
Jos kaupunkiympäristössä vastapäisen ikäihmisen keittiön verhot eivät avaudu tai lamppuun syty valo, jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Oman taloyhtiöni vanhuksia on saatu sairaalaan juuri tällaisen huomion ansiosta. Jos asukas ei käy keittiössä, hän voi maata sängyssään ilman juomavettä. Kolme vuorokautta ja peli on menetetty.
Jos kerrostalossa syttyy tulipalo, kaikki rapun asunnot tyhjennetään. Puolipukeissa oleville naapureille voi tarjota lämpimän suojan. Näin on kerran käynytkin. Jos rapusta alkaa kuulua hätääntynyttä itkua, joku on vaikeuksissa ja ehkä tarvitsee rauhallisen aikuisen päättämään, minkälaista apua hälytetään.
Olin viime viikonvaihteessa kiitollinen hyvän naapurin tilannekatsauksesta, kun mökin pikkutie routi monen vuosikymmenen jälkeen ajokelvottomaksi. Oletteko tulossa? Tie on poikki. Lisäksi naapuri oli raivannut kiertotieltä kaatuneet puut ja oksat ja ilmoitti, että siitä pääsee. Tuota mahdollisuutta en olisi huomannutkaan, vaan olisimme kantaneet kaiken tavaran viimeiset sadat metrit. Vaikka puhelin ja internet on keksitty, huutoetäisyydellä oleva naapuri on luotettavin avun antaja.
Jokaisella pitäisi olla puhelimeensa tallennettuna ICE-koodin takana läheinen, jolle sivullinenkin voi ilmoittaa tapahtuneesta. Vaikeaa on muistaa tai tietää, mikä olikaan puolison tai aikuisen lapsen etunimi. Jos jotain on sattunut, omainen on kiitollinen ensitiedosta. Humalaisten riitoihin ei pidä sekaantua, mutta voi harkintansa mukaan tehdä asiasta ilmoituksen.
Yksinäisyys ja pelko siitä, että kukaan ei välitä, ovat aikamme huolestuttavin ilmiö. Se masentaa ja sairastuttaa. Yhteiskunnan keinoilla ei ehditä joka paikkaan eikä ajoissa. Suomessa on edeltävinä vuosikymmeninä saatu paljon aikaan talkoilla ja naapuriavulla. Toivottavasti nämä arvokkaat asiat ovat edelleen käytössä. Kun teemme hyvänä naapurina oman osuutemme, voimme itsekin paremmin.
Hilmanen
Mikä auttaisi muistamaan?
23.4.2012
Miesmuisti on vain kolme vuotta, eikä naismuisti taida olla sen kummempi. Tämä koskee kuulemma ainakin viime vuosien säätä.
Joka maaliskuu joudun miettimään, mihin laitoin syksyn viimeiseltä mökkimatkalta mukaan otetun palovaroittimen. Sitä ei voi jättää pakkasen armoille mökkiin ja koko varoitin on muutenkin epämiellyttävä vempele. Paristo pitää askarrella irti, jolloin se voi parkaista. Pariston vaihtokin pitää kotona tehdä parvekkeella, ettei naapuri soita palokuntaa.
Mihin olisin voinut laittaa varoittimen odottamaan kevään ensimmäistä mökkimatkaa? Jos ottaisin sen nyt laukusta, mihin laittaisin? Kahdessa päivässä edistyin ajattelussa ja avasin oikean kaapin, josta se löytyi. Hyvä, kun löytyi. Tunnin kuluttua olisin ollut matkalla kauppaan ostamaan uutta. Yöpymispaikassa pitää olla palovaroitin, sanoo laki. Ensi syksynä kirjoitan johonkin kalenteriin varoittimen talvisäilytyspaikan!
Minkälaisia muistitukia tarvitaan? Järjestys auttaa. Laita kodin ja auton avaimet aina tultuasi samaan paikkaan. Tyhjennä taskut, ettei lompakko henkilöpapereineen jää lenkkipusakan taskuun. Laita käsineet niille kuuluvaan paikkaan, jossa ne myös kuivahtavat paremmin kuin mytyssä taskussa. Laita puhelin paikalle, jossa pidät sitä kotona ollessasi. Jos käytät kahta puhelinta ja soitonsiirtoa, käännä puhelin nurin pöydälle muistuttamaan siitä. Pakkaa laukkuun jo illalla aamulla mukaan otettava tavara.
Käytä kalenteria. Pienet punaiset tarralaputkin auttavat. Jos olet matkoilla, kotimaailman heti muistettavat asiat voi kirjoittaa lapulle: tilaa pesutupa tms. Mikähän muistuttaisi illalla otettavasta lääkkeestä tai pitikö laittaa silmätipat yöksi? Pitääkö auton lämmittimen johto laittaa pistorasiaan? Auttaisiko lappu hammasmukin vieressä?
Perinteinen kauppalista on tärkeä. Toiseksi tärkeää on tarkistaa ennen kassalle menoa, että kärryssä on kaikki listaan kirjoitettu. Jos olit menossa kauppaan hakemaan vain maidon, voit kotiin tullessasi huomata, että kassissa on kaikkea muuta paitsi se maito. Kuka nyt lappua tarvitsee, jos vain maitoa pitää ostaa!
Hilmanen
Taloussuunnitelma vaikka tarralapuin
16.4.2012
Taloudessa asumiskulut, ruoka ja velkojen maksu pitää ottaa huomioon, ennen kuin antaa tunteen viedä uusien kivajuttujen ostamiseen.
Takavuosina eräs nuori nainen sai maksamisensa järjestykseen, kun hän hankki keltaisia ja punaisia tarralappuja. Hän kirjoitti sanan vuokra 4. pvä, keltaiselle lapulle ja siirsi lapun vuokran maksettuaan kotikalenterinsa seuraavaan kuukauteen. Sähkölasku tuli joka kolmas kuukausi, sen lappu oli eräkuukauden kohdalla. Punainen lappu hälytti myöhässä olevasta laskusta. Lappurypäs tilipäivän kohdalla ilmoitti, että ensin nämä ja ruokaan varattava raha. Vasta sitten on huvitusten vuoro. Hän iloitsi saatuaan otteen entisestä kaaoksesta. Ja osasi varoa hankintoja, joiden laskut aiheuttaisivat punaisen lapun.
Taidamme elää laskujen piiritystilassa, ei ihme, että ihmiset hermostuvat. Itselle sopiva tapa pitää jokaisen löytää. Sovitun suoraveloituksen varmaan muistaakin, mutta e-laskujen lisääntyessä pitää olla hereillä, kun ilmoitus tulee puhelimeen tai sähköpostiin.
Kirjekuorissa tulevat laskut pitäisi heti tutkia. Joku kirjaa ne ennakkoon, joku vasta maksupäivänä. Joka tapauksessa laskuille pitää olla paikka, missä ne ovat eräpäiväjärjestyksessä. Monissa laskuissa on seuraavan laskun eräpäivä, kun sen vaan etsii.
Yhteistaloudessa puoliksi sovitut erät pitäisi heti siirtää tilille, josta yhteismaksut maksetaan. On sovittava, kumpi on hoitaa asiaa, niin että vuokra ja sähkö tulevat maksettua. Ikävä on yllätys, jos vuokranvalvoja lähettää huomautuskirjeen. Mistäs rahat, kun kohta pitää maksaa seuraavan kuukauden vuokra? Rahan käytöstä on syytä keskustella.
Itse käytän ennakkokirjausta päätepankissa. Merkitsen laskuun maksupäivän ja seuraan tililtä erääntyviä maksuja. Veloituksen jälkeen siirrän laskun maksettujen laatikkoon.
Suoraveloituksessa oleva maksu on helppo muistaa, se kuuluu asumisen menoihin. Käteiskortilla ostettujen kuitit pidän nipistimessä työpöydällä ja tarkistan saldovaraukset päätepankissa. Hävitän tarpeettomat kuitit, kun ostokset on veloitettu.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ikävä kyllä, ei ole puoliksi maksettu.
Hilmanen
Talvilomaviikko mökillä
10.4.2012
Kaikkea löytyi: lunta, liukasta, pyryä, pakkasta ja suojakeliä. Toki oli myös aurinkoa, kuutamoa ja hankikantoa jäällä. Autolla ei uskaltanut ihan perille, vaikka tie oli lingottu, liukkaat mäet pelottivat.
Kaikki tavarat kannettiin viimeiset puoli kilometriä. Talvella kaivo on jäässä, joten tarvittava juoma- ja kahvivesikin tuotiin kanistereissa.
Ensimmäinen päivä on aina kiireinen. Pitää lämmittää, lapioida polkuja ja kairata järven jäähän vedenottopaikka. Ja taas lämmittää. Aurinkojärjestelmällä saa onneksi valoa ja tv-virtaa. Elämisen perusasioissa riittää askaretta kaikille ja uni tulee illalla suuremmin houkuttelematta.
Viikon ruokiin olin hyvin valmistautunut, itse tehtyjä kaikki. Uunillinen lihamakaronilaatikkoa, jauhelihakastikkeita pakastettuna rasioissa, säilyvää leipää ja leivänpäällyksiä. Yöpakkaset säilyttivät kaiken hyvin. Vihannesten kanssa piti olla tarkkana.
Jänikset olivat jäljistä päätellen pitäneet talvitapaamisen ja tanssit mökkitiellä. Kaksi joutsenta lensi katselemassa tulevaa pesäpaikkaa. Joitakin lokkeja lenteli samalla asialla, mutta muut muuttolinnut olivat jääneet vielä odottelemaan Suomen kevättä.
Radiota tuli kuunneltua paljon. Muutaman päivän kuluttua alkoi kiinnittää huomiota uutisiin: vaikka liikennetiedotus oli varoittanut ajokelistä ja onnettomuuksista pohjoiseen menevällä tiellä, uutistoimittaja kertoi vain tapahtumista maailman kaikilla mantereilla. Nuorison nykysanoin: ketä kiinnostaa? Monessa uutispätkässä ei ollut Suomesta sanaakaan! Maanteillä oli paljon Pääsiäisen viettoon ajavia, joille pelastuspäällikön yleinen tilannekatsaus olisi ollut uutinen. Helpolla oli uutistoimittaja Pitkäperjantain tuplapalkkansa kuitannut. Vai onko se tripla?
Tv-ohjelmissa huomasi prime-ajan tungoksen: kun perheen lempiohjelmat alkavat klo 20.00, on valittava, mitä katsotaan. Ei voinutkaan tallentaa toista ohjelmaa. Kännyköiden akut alkoivat hiljalleen hyytyä ja lopuksi käännettiin soitonsiirrolla kaikki puhelut yhteen varapuhelimeen. Soittajille sanottiin, että akku ei kestä, hyvää pääsiäistä vaan sinullekin.
On rauhoittavaa elää vaihteeksi ilman kaikkia mukavuuksia. Tulee luettua ja juteltua enemmän. Sukankudin on arvossaan, samoin pasianssi. Uudet suunnitelmat alkavat itää päässä. Kotiin palatessa valmiiksi lämmitetty asuinsija tuntui ylellisyydeltä. Ja viikon lehtikasa odotti eteisen lattialla lukijaansa.
Hilmanen
Putkilosta enemmän
26.3.2012
Olen vuosia käyttänyt ystäväni Riitan hyviä säästöohjeita. Ostettuani ihovoidetta putkilossa, käytän voiteen tarkkaan Riitan vinkin mukaan. Kun putkilo on tyhjän tuntuinen, leikkaan n. 3 cm palan pohjasta uudeksi kanneksi. Jos putkilo on pitkä, lyhennän samalla tyhjää osaa. Voidetta on vielä aika paljon jäljellä putkilon molemmissa päissä. Pohjapala toimii kantena.
Tätä keinoa voi käyttää muihinkin putkiloihin, kuten sinappiin tai kinuskikastikkeeseen.
Riitta muistutti myös huulipunapensselin hyödyllisyydestä. Huulipunapuikko on painettu hylsyyn ja vaikka näyttää, että kaikki puna on jo käytetty, pensselillä saa vielä punahuulet moneen menoon.
Hiustenpesuaineita myydään myös puolen litran pulloissa, josta ainetta tulee kämmenelle helposti liikaa. Jos isosuinen pullo sattuu suihkussa kaatumaan, pesuainetta menee hukkaan. Kun kaataa pesuaineen pumppupulloon, annostelu on helppoa.
Ihovoiteiden purkit ovat usein hämäävän suuria. Kaksoisseinämän ansiosta purkki näyttää suuremmalta kuin sisältö edellyttäisi. Kannattaa etsiä purkista tuotteen määrä. En tässä tapauksessa suosittele etsimään hintalapusta litra- tai kilohintaa. Se voi olla tosi suolainen, jos sitä on yleensä mainittu.
Vaihtoehtona tuoksuviin rasvoihin voi tietysti siirtyä tummeleihin ja vaseliiniin. Tummeli on lypsyvoide, jolla Mansikin vetimet ovat perinteisesti pysyneet pehmeinä. Se on oikein hyvä käsivoidekin, monet ovat kokeilleet. Mutta mitähän asuinkumppani sanoo, jos pistät kilon Tummelipurkin kylpyhuoneen hyllylle? Pienempiä purkkeja varmaan löytyy.
Laitan lopuksi vielä niksin, jonka kuulin vuosia sitten. Keittiön pienissä palovammoissa kirvelyn saa loppumaan, kun sivelee siihen hammastahnaa. Jos kirvely jatkuu, voi pestä ensimmäisen kerroksen pois ja laittaa tahnaa vielä toistamiseen. Aina on tepsinyt. En ota vastuuta niksin lääketieteellisestä puolesta.
Hilmanen
Salaattiostoksilla
19.3.2012
Mitä salaattia ostin? Haluan yleensä suosia kotimaista ja lähellä kasvatettua. Tunnen nyt pistelyä tunnossani, kun olen muutaman kerran ostanut salaattisekoitusta, jonka viljelypaikka on Ruotsissa tai Italiassa.
Miksi näin on käynyt? Aikaisemmin käyttämäni suomalainen ruukussa myytävä salaatti painaa n. 120 gr., merkinnän mukaan puhtaasti viljeltyä. Salaatti myydään kappalehintaan. Vain osa on syötävää salaatinlehteä, loppu ruukun ja turpeen painoa. Kun turpeen pitää olla kosteaa, osa painosta on pakostakin vettä. Mikä on syötävän osa kilohinta? Toisen viljelijän tuote on erinomaista, ilman ruukkua ja ilman torjunta-aineita viljelty. Rapea salaatti sisältää paljon vettä ja on pian syöty. Salaatin kilohinta on helpompi laskea.
Suomessa salaatti kasvatetaan keinovalolla ja pakkasta torjutaan lämmittämällä. Tiedossani ei ole, hyödyntävätkö puutarhurit aurinko- tai tuulivoimaa. Kasvihuoneet sijaitsevat avoimilla pelloilla, johon osuu sekä aurinko että tuuli. Ruotsalaisen tuotteen kasvatuksessa pätevät samat olosuhteet. Italian kasvihuoneissa tai ulkona salaatit viljellään paremmissa olosuhteissa. Harvemmin on pakkasta ja aurinkoisia päiviä runsaammin.
Ostamassani 125 gr. italialaisessa salaattisekoituksessa kaikki oli syötävää. Kaupat hinnoittelevat pakkaukset eri tavoin, mutta kilohinta oli näkyvissä. Pakkauksessa oli eri laatuja ja löysin uusia makujakin. Torjunta-aineista ei ole mainintaa, ehkä niitä on käytetty. Kuljetusmatka Italiasta on pitkä eikä ostokseni työllistä suomalaista puutarhuria.
Kaupassa kuluukin enemmän aikaa, kun miettii valtakunnan vaihtotasetta salaattia ostaessaan. Entä kuinka suuri on ostajan hiilijalanjälki? Lämmitys – valaistus – kuljetusmatka – työllistävä vaikutus, miten kuluttaja voi näitä verrata keskenään? Jos minulle tuodaan salaattia Italiasta, mitä sinne voidaan vastaavasti viedä? Sahatavaraa vai poronlihaa?
Joku kompromissi on tehtävä. Pitänee tasapainoilla näiden asioiden kesken ja toimia oman harkinnan ja lompakon mukaan. Jossain vaiheessa on pakko edetä liha- ja makkarapakettien merkintöjä tutkimaan, että lopulta ehtisi kassajonoon saakka.
Hilmanen
Onko varastotilassa vuosien pöly?
12.3.2012
Muutaman kerran vuodessa joku kertoo vuokraamastaan varastotilasta, josta aiheutuu kuluja maksettavaksi joka kuukausi. Kuluista on jo kertynyt satasia kuukausien tai vuosien mittaan.
Mikä tarve on saanut kertojan vuokraamaan ylimääräisen varastotilan? Usein se on jonkun läheisen kuolema, kun ei ole ollut voimavaroja seuloa jäämistöä tai perhetilanteen vuoksi on muutettu pienempään asuntoon. Joskus syynä on päättynyt yritystoiminta ja loppuvarastolle on vuokrattu säilytystilaa. Yritystoimintaa ei ole kuitenkaan jatkettu.
Eräs kertoi, että toinen ja kolmaskin ikääntynyt sukulainen oli kuollut ja kaikkien tavaroita oli tuotu samaan varastoon. Siellä oli silloin vielä tilaa. Jonkun pitäisi selvittää, jakaa, myydä tai lahjoittaa tavarat pois.
Erilaisten yrityskauppojen vuoksi varastotilan vuokrasopimus voidaan sanoa irti tai taloyhtiön putkiremontti vaatii tilan tyhjennyksen. Ajankohta saattaa olla yhtä hyvin joulun aika tai keskikesä. Löytyykö silloin sukulaisia tai muita vapaaehtoisia purkamaan laatikoita ja päättämään tavaroiden kohtalosta? Kuulemma taloyhtiöiden kellarikomeroissa säilytetään tavaraa, joille tulee arvoa vasta, kun on sattunut vesivahinko. Ja kun vakuutusyhtiöön laaditaan vahinkoilmoitusta.
Jos asia kolahti kohdallasi, ota nyt projektipäivä ja tartu toimeen. Mikäli tiedät ikääntyneiden vanhempiesi säilyttävän tavaraa sodan, kadon tai muun luonnonmullistuksen varalle, tarjotkaa joukolla apua. Kiinalaisen ajattelun mukaan, ihminen ei tarvitse tavaraa, jota ei ole käyttänyt kahteen vuoteen. Pitääköhän minunkin laittaa iso lappu omaan vaatehuoneeseeni?
Ennakkotiedon mukaan ainakin Helsinkiin on tulossa Kevätsiivouspäivä toukokuussa. Se voisi olla samanlainen yhteistapahtuma kuin oli Ravintolapäiväkin. Jokainen voi perustaa päiväksi kirpputorin pihapiiriinsä. Idean arvellaan leviävän muuallekin Suomeen. Taloyhtiöissä tarvittaneen isännöitsijän lupa.
Pidä silmällä asian etenemistä omalla paikkakunnallasi ja vapauta turhat tavarat niitä haluavien käyttöön.
Hilmanen
Kauppojen korttilaitteet
5.3.2012
Otto-automaatit ovat harvenemassa. Mökkipaikkakunnallani pitää ajaa 18 km rahaa nostaakseen. Jotkut kunnat ovatkin lähteneet tukemaan automaatin kustannuksia varmistaakseen palvelun. Kortilla ostaminen on silti kätevää ja sen käyttöön tottuu, kannattaa luopua ennakkoluuloistaan.
Kauppojen korttilaitteita on monenlaisia. Kortti laitetaan eteen tai ylhäältä, toisissa on pin-koodia suojaava reunus, kaikissa ei ole. Pin-koodi pitää aina opetella ulkoa.
Kävin erikoisliikkeessä, jossa kortti työnnetään päältä ja se uppoaa erittäin syvään. Jutellessani unohdin ottaa kortin ja olin jo siirtynyt pakkaamaan, kun kassa ojensi korttini. Harmittelin asiaa, jolloin kassa sanoi, että heillä kortti ei unohdu. Korttilaite piippaa, jos kortti on jäänyt laitteeseen. Kotimatkalla mietin, mitä olisi pitänyt tehdä? Kannattaakin tallentaa puhelimeen numero, jonne voi ilmoittaa kortin katoamisesta. Silloin kauppojen kassajärjestelmä näyttää pankin asettamat varoitukset.
Omassa lähikaupassani allekirjoitetaan vielä ostokuitti. Kassan tulee tarkastaa allekirjoituksen yhtäpitävyys kortin kanssa. Jos ostos on yli 50 e, myös henkilöllisyys on tarkastettava ja muutenkin harkinnan mukaan. Tämäkin kauppaketju pilotoi jo uutta kassajärjestelmää, joka on tarkoitus ottaa käyttöön lähiviikkoina. Kassakone tulostaa kuitin vasta sitten, kun asiakas on ottanut kortin pois laitteesta.
Allekirjoituksella kuittaaminen alkaa olla eilispäivää. Jos pin-koodia ei ole urkittu, pelkällä kortilla ei saa tavaraa ostettua. Pankit kehottavatkin suojaamaan tunnusluvun näppäilyn aina kädellä tai lompakolla, jopa automaatilla rahaa nostettaessa. Suojataan siis oma pin-koodi urkkimiselta!
Kortilla maksaminen hämärtää joidenkin mielestä rahan kulumista ja varsinkin luotollinen tili kasvattaa velkaa. Toivottavasti laskuun on varauduttu. Kauppaketjun oma tililuotto sitouttaa, voiko ostaa jostain muualta, jos raha menee edellisen kuukauden laskun maksamiseen?
Visa Electron-kortti on kansainvälinen automaatti- ja maksukortti tai pelkkä automaattikortti. Kate varataan tililtä heti tapahtumassa. Itse suosin tätä korttia, jolloin voin paremmin seurata tilini tilannetta.
Hilmanen
Älä äänestä puhelinlaskuasi ulosottoon
20.2.2012
Suomessa on uskomattoman paljon hyviä laulajia ja on viihdyttävää kuulla heitä erilaisissa tv-ohjelmissa. Ohjelman edetessä laulajat kehittyvät tai putoavat. Formaatin mukaisesti jäljelle jää vain yksi, voittaja.
Sekin on mukavaa, että katsojat ja fanit voivat ottaa osaa mielipiteillään. Suosikkiaan voi äänestää voittoon, mutta fanittamisessa piilee vaara: puhelinlaskut voivat paisua moninkertaisiksi.
Ihmiset haluavat suosikkinsa voittavan. Kisan ja kevään edetessä innostus kasvaa. Sunnuntain Idols-lähetyksessä kuulin, että kertanäpäytyksellä voi antaa useamman äänen. Sehän ilmeisesti tarkoittaa, että kulut kasvavat. Kuinkahan siitä puhelinlaskusta aikanaan selviää?
Moitin tapaa rahastaa ihmisten intoa ja varsinkin nuorten innostusta lisäten kerättävää rahaa ohjelmayhtiön voitoksi. Summaa en ole koskaan nähnyt julkistettavan, liikesalaisuus.
Jos nyt haluat fanittaa suosikkiasi kymmenillä euroilla, se pitäisi tehdä käteisellä eikä puhelinlaskua kasvattaen. Osta prepaid-kortti siihen tarkoitukseen. Älä äänestä puhelinlaskuasi ulosottoon!
Hilmanen
Oma Yhteisvastuuteko
9.2.2012
1950-luvulla Helsingin Töölössä ja Katajanokalla näki joissakin kerrostalojen huoneistojen ovissa metallisen kilven: Auttaa kirkon kautta. Sen jälkeen rappuihin ilmestyivät taulut: Kerjääminen ja kaupustelu kielletty. Ilmeisesti kirkon kautta auttaminen oli enemmän kuin ne roposet, joita meidän on vaivatonta pudottaa keräyslippaaseen tai lahjoittaa automaatilla.
Olen ihastunut sanaan mukavuusalue. Kuinka monta kertaa valitsemmekaan vaihtoehdon, joka menee kuten aina ennenkin, eikä altista miettimään muutosta. Mukavaa ja helppoa.
Voisimmeko tässä yhteisvastuuasiassa ottaa askeleen pois omalta mukavuusalueeltamme? Voisimmeko edes kerran tänä keväänä auttaa jotain tarvitsevaa aivan henkilökohtaisesti eikä vain keräykseen osallistumalla? Jos jokainen suomalainen tekee yhden hyvän työn, se on viisi miljoonaa hyvää työtä. Kaikkeen auttamiseen ei tarvita rahaa.
Presidentinvaalin viime viikkoina kuulimme taas huolesta nuorten puolesta. Kesätyöpaikkoja pitää saada lisää. Kotona arkaileva nuori, joka ei löydä suuntaa ja paikkaa elämälleen, romahduttaa ainakin yksinhuoltajaäidin talouden. Äiti velkaantuu, jos hän yrittää elättää myös aikuisikään tulleen työttömän lapsensa.
Tulin tiistaina Velkalinjan päivystyksestä ja raitiovaunussa kierteli nuorehko mies, joka pysähtyi puhumaan hiljaa asiaansa matkustajille. Kaikki pudistelivat päätään ja hän tuli vuorostaan minunkin kohdalleni. Hän pyysi kahta euroa päästäkseen bussilla veljensä luo Espooseen. Veli on saanut jostain sähkökitaran, jonka hän voisi saada. Ei ole rahaa bussimatkaan, kun edunvalvoja ei sitä anna. Muu nautintoaine ei tuoksahtanut, tupakka kylläkin. Veli oli kuulemma antanut askin. Miehen olemus ja tarina tuntuivat uskottavalta. Sanoin silti tavanomaisesti, että en anna rahaa, teen osani vapaaehtoistyössä. Olipa farisealainen lausahdus, hävettää.
Jos en olisi ollut nälkäinen ja ilman lounasta, olisin uhrannut lähes tunnin ja käynyt kokeilemassa Espoon bussin ovella, haluaako hän todella matkustaa Espooseen. Nyt pysyin omalla vaivattomalla mukavuusalueellani. Seuraavalla kerralla teen kyllä hyvän yhteisvastuuteon antamatta silti huijata itseäni.
Annetaan nyt apumme Yhteisvastuukeräyksen kautta ja lisäksi aivan Oma Yhteisvastuutekomme sitä tarvitsevalle!
Hilmanen
Bioroskat ja -pussit.
2.2.2012
Teen yleensä ruokani itse perusraaka-aineista. Biopussiin kertyy vihannesten kuoria ja paljon sellaista, joka taloyhtiöni ohjeen mukaan kerätään biosäiliöön. Pientaloissa ja mökeillä on jo omat kompostorinsa multaa tekemässä ja jotain voidaan polttaakin.
Huomasin, että monta käytettyä paperinenäliinaa ja talouspaperia sujahti ensimmäiseen astiaan eli sekajätepussiin. Ja vain siksi, ettei tullut vedettyä telinettä riittävästi ulos. Kun vaihdoin bioastian telineen etuosaan, siihen osui paremmin ja pussi onkin nyt täydempi kuin sekajätteisiin menevä pussi.
Innostaako askartelu? Sanomalehdestä saa taiteltua ilmaisen biopussin, niitit eivät kuulemma haittaa. Käytetyt isot kirjekuoret tai pahvirasiatkin sopivat. Kaupan biopussit maksavat 14 - 15 c/kpl, paperiset ehkä vähemmän. Jos pussi vaihdetaan joka toinen päivä, se maksaa n. 26 euroa/vuosi.
Biopussien ostamiseen pitää oikein syventyä. Ostin tavaratalon siivousvälineosastolta kotimaisia pusseja. Pussit olivat läpinäkyvän kiiltäviä, rapisevia ja bio-sana oli kovin pienellä, ei kahvoja. Sain vilkuilla biosäiliön luona, ettei vaan kukaan luule, että tavallista muovipussia käyttäisin. Annoin palautetta valmistajan nettisivuilla, mutta varmaan on kiire, kun ei ole mitään kuukausiin kuulunut.
Nyt olen katsonut, että pusseissa kahvat, jotka voi kätevästi solmia. Vielä tuli yksi ongelma. Pussin pitää olla 20 l vetävä, jos on tarkoitus täyttää sillä se tavallisin bioämpäri. Olin ostanut erään kaupparyhmän pusseja ja perunankuoret olivat pussin sivulla, onneksi kuitenkin astiassa eikä kaapissa. Pussit oli tarkoitettu pieneen astiaan.
Kyllä nykyihmisellä on vaikeaa! Ennen vaan kipattiin roskat likasankoon, joka kaadettiin kuulemma tunkiolle tai vietiin peltiseen tuoksahtavaan pönttöön kerrostalon pihan perälle. Ehkä oli puuhella, jossa käärepaperit poltettiin. Emmehän kuitenkaan halua niitä aikoja takaisin.
Oletko käynyt sekajätteen kaatopaikalla? Silloin osaat arvostaa kompostointia ja tavaroiden uusiokäyttöä. Kotitalouden pienillä teoilla ne suuretkin asiat etenevät!
Hilmanen
Eteläisessä naapurissa Teiden helmassa.
23.1.2012
Lomalaisena ja kuluttajana tuli katseltua tilannetta Kanarialla. Tammikuun sää oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, jonka arveltiin johtuvan ilmaston lämpenemisestä. Kuivuus on vaivannut, hotellissa olikin kehotus osallistua ympäristötavoitteeseen säästämällä vettä ja sähköä. Hotellien katoilla oli riveittäin aurinkopaneeleja. Kierrätys on vahvasti alkamassa.
Paikallislehden mukaan turismin määrä on ollut nousussa. Sunnuntain lisääntynyt aukiolo ja alennusmyynnit ovat lisänneet kauppojen myyntiä. Lomakaupungissani matkailijoiden enemmistö oli vanhempaa väkeä ja kaupat olivatkin supistaneet iltaista aukioloaan. Kadulla kuuli ranskaa, saksaa vähemmän kuin ennen ruotsin ja suomen lisäksi. Eurooppalaiset ovat ehkä lisänneet sisäisiä matkoja, yhteinen euromme on hyvä kaikkeen hintavertailuun. Kaikkialla oli siistiä ja jalan kuljettavia katuja oli rakennettu lisää. Suojatielle yrittävä jalankulkija sai heti ylitysvuoron.
Kylttejä myytävistä tai vuokrattavista liikehuoneistoista oli aika paljon ja eräs suomalaisten käyttämä hotelli oli suljettu. Suomalaisella matkatoimistolla oli suuri huoli perjantaina, kun maanantaina tuleville piti löytää uudet majoitukset.
Palvelu oli tosi hyvää, asiakas oli arvossaan. Ravintoloiden tarjoilijat melkein juoksivat.
Ruoka oli halvempaa kuin Suomessa. Kaupoissa ja ravintoloissa oli hyvät kassajärjestelmät ja maksusta sai eritellyn kuitin.
Vihanneskaupassa oli kertakäyttökäsineitä, jonka paikkakuntalainen laittoi käteensä tuotteita valitessaan. Me emme niitä heti huomanneet ja espanjalainen asiakas motkotti myyjälle ihmisistä, jotka tulevat tänne osaamatta tapoja. Kuulostaako tutulta? Minähän en olisi moitetta ymmärtänytkään, mutta espanjaa opiskeleva sisareni ymmärsi.
Takavuosien ilmaiset siniset muovikassit olivat hävinneet ja tilalle oli kehitetty vihreitä, isoja nailon- ja kuitukasseja, jotka maksoivat -,60 e. Kasseihin oli painettu isot kierrätyslogot ja kauppaketjun nimi oli pienemmällä tekstillä. Viikonloppuna perheet ostivat ruokaa ehkä koko viikoksi. Sähköinen allekirjoitus oli ilmeisen yleistä pin-koodin sijaan.
Ainut palvelurike oli suomalaisen omistamassa yrityksessä. Ja usko tai älä – hyvän hotellin aamiaistarjoilussa eräs suomalainen teki kasan voileipiä, jotka tunki käsilaukkuunsa!
Tunsin kuuluvani yhteiseen Eurooppaan ja huomasin, että meilläkin on vielä oppimista.
Hilmanen
Kuka on taloutesi rahaministeri?
9.1.2012
Joulu on nyt ohi, paremmalla tai huonommalla puolella, vähän ihmisestä riippuen. Toivottavasti läheisille annetut lahjat olivat onnistuneita ja ennen kaikkea niitä on varottu ostamasta velaksi.
Tammikuussa on hyvä aika suunnitella alkanutta vuotta. Kuka on Sinun taloutesi rahaministeri? Oman talouden suunnitteluun voi ottaa vinkkejä, mutta asiat pitää kuitenkin tehdä itse. Kuulee sanottavan, että ei voi suunnitella, kun ei ole rahaa. Jos rahaa on vähän, vaivaa pitää nähdä paljon enemmän. Vaivaa ja omaa työtä.
Vanha sananlasku sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Yllättävää kyllä, viisaudessa on perää. Pakollisista menoista, kuten asuminen, lääkkeet, ei voi tinkiä, mutta muita menoja pitää miettiä. Voiko puhelinkuluja hillitä? Ostaako toisten tekemää työtä silloinkin, kun voisi tehdä sen itse?
Miksi maksaa einesruokien valmistajille tavallisesta perusruoan tekemisestä, kun itse tekemällä saa halvemmalla paremmista raaka-aineista? Eikö voisi lisätä arkiliikuntaa kävelemällä tai pyörällä, autolla tai bussilla ajamisen sijaan? Eikö lopultakin voisi lopettaa tupakanpolton ja ostaa sillä rahalla jauhelihaa ja perunoita? Mitä lääkäri arvelee arkena kaljoittelusta?
Jos arkisin ei ihan oikeasti ole aikaa syömisen suunnitteluun, siihen pitää paneutua viikonloppuna. Jos loppukuussa on tiukkaa ruokarahoista, voi tehdä ajoissa viimeisen viikon ruoat ja pakastaa ne kerta-annoksina. Se vaatii sitä suunnittelua ja vähentää samalla kaupassa käyntejä. Jokainen vältetty kauppareissu on säästetty euro, jopa kaksi.
Talouden rahaministeri onnistuu työssään vain, jos kaikki jäsenet ovat asiassa mukana. Jos olet itsesi rahaministeri, et voi onnistua, jos kaikki jäsenet eivät ole asiassa mukana. Eli jos vasen käsi ei tiedä, mihin oikea käsi euroja heittelee ja aivotkin ovat jääneet takin mukana narikkaan.
Suunnitellaan hyvin arki, sitähän on viikosta valtaosa.
Hilmanen
Tuliko jotain luvattua uudelle vuodelle?
2.1.2012
Useimmat lupaavat tehdä jotain ystävyyden, liikunnan, huonojen tapojen karsinnan tai jonkun muun kohennettavan asian hyväksi. Jos tuli luvattua liikaa, huomaa tammikuun puolessa välissä, että vanha meno jatkuu. Omasta lupausvalikoimasta on ainakin yksi melkein onnistunut.
Tiedän, että kävelemistä pitää lisätä. Keväällä, kun mökkikausi alkaa, liian vähäinen liikunta on kostautunut särkevinä jalkoina. Erään uuden vuoden lupauksena päätin kevääseen mennessä kirjata ylös kaikki tavalliset ulkona liikkumiset, jotka ylittävät puoli kilometriä. Tavoitteena oli ”kävellä” mökille ja takaisin vappuun mennessä. Matkaa kertyisi yli 300 km.
Kirjasin kilometrit ja huomasin, että kävelin aikaisemmin bussilla tekemiäni matkoja. Vinkkinä: lisään uuden matkan heti edelliseen ja kirjanpito on valmis. Miksei vaikkapa xx/tavoite, jos joku saa sillä itsensä paremmin motivoitua.
No, miten siinä sitten on käynyt? Joka talvi on tullut parin viikon pakkas- tai liukkauskausi, joka on vaikeuttanut liikkumista. En ole kertaakaan päässyt takaisin kotiin, vaan olen jäänyt matkalle jonnekin Porvoon ja Koskenkylän vaiheille. Teoriassa olen siis kävellyt ainakin mökille asti ja osin takaisin päin. Kirjaaminen olisi pitänyt aloittaa jo joulukuun alussa tai lisätä päivittäisiä kilometrejä.
Vuodelle 2012 lupauksena on ostaa postimerkkejä käsilaukkuun. Saan läheisiltäni kortteja paikoista, joissa he työ- tai muilla matkoillaan pikaisestikin käyvät. Tekstiviesti on oikein mukava, mutta se on tuskin tallella vuoden kuluttua.
Kortin lähettäminen on ollut mielessäni, kun käväisen jossain ”keravalla”. Kortteja löytyy, mutta ei postimerkkejä. Nyt niitä on mukana ja voin yllättää saajan lähettämällä kortin vaikka kauppahallista. Kävelykin jatkuu, joko tänä vuonna onnistuu?
Toivotan hyvää alkanutta vuotta ja sitkeyttä lupausten pitämiseen.
Hilmanen