2012

 

Joulutarina Kanadasta v.1957

14.12.2012

Kaija oli hakenut työpaikkaa Kanadan Ottawasta jonne hän siirtyi v. 1951. Asuminen järjestyi vuokraamalla tilava asunto, johon muutti kolme perheetöntä nuorta naista.
 

Suomalainen työyhteisö, kappale Suomea, oli pieni ja samanikäistä tuttavia piti etsiä. Tytöt vuokrasivat seuraavana kesänä pienen kesämökin, sopivasti kolmen pojan naapurista. Siitä alkoi tuttavapiirin laajentuminen ja pian päätettiin viettää yhdessä jouluaattoa nimellä ”Kodittomien jouluaatto”.
 

Kylään kutsuttiin kahdeksan nuorta, suomalaisten lisäksi oli ruotsalaisia, pakistanilainen ja pari kanadalaista, joiden kaikkien koti oli kaukana. Ruokalista oli suomalainen lanttulaatikkoineen, rosolleineen ja kinkkuineen. Lipeäkalaakaan ei ollut unohdettu. Lipeäkala tuotti ongelmia, koska keittoaika oli liian pitkä ja kala hajosi muusiksi. Muina miehinä sitä kuitenkin tarjottiin valkokastikkeen kera. Outoa ruokaa ihmeteltiin, mutta urheasti maisteltiin.
 

Kaija oli paistanut myös pienen kinkun. Pakistanilainen ja juutalainen eivät ottaneet tietenkään kinkkua emäntien ihmeeksi, kukaan ei ollut kertonut uskonnon rajoituksista. Juutalainen oli tuonut maustetun lihaleikkeen, jota riitti kaikille ja se oli hyvää. Jälkiruokana oli riisipuuro, kiisseli ja joulutortut. Emännät olivat kattaneet pöydän jouluisen koreaksi.
 

Emäntien hämmästykseksi kanadalainen toi tullessaan puhallettavia ilmapalloja, jotka hänen mielestään kuuluivat jouluaattoon. Ilmapalloja oli seinillä ja katossa, taisi olla joulukuusessakin.
 

Joululaulut tuottivat vaikeuksia ja eikä hartaus kuulunut kanadalaiseen jouluun. Jokainen vieras toi lahjoja tullessaan, paketit laitettiin perinteisesti kuusen alle, josta ne jaettiin ruokailun jälkeen.
 

Seuraavana jouluna Kaija lauloikin joululaulut itsekseen ennen vieraiden tuloa päästäkseen oikeaan joulutunnelmaan.
 

Vieraat halusivat tanssia ja aattoilta kului tanssien yli puolen yön. Kanadan suomalaiset järjestivät yleisesti jouluaattona tanssiaisia suomalaisella Haalilla, jouluaatto oli iloinen juhla.
 

Kaija ja hänen suomalaiset ystävänsä järjestivät Kodittomien joulua monta kertaa 1950-luvulla. Ruotsalaiset palasivat vuorollaan kotimaahansa ja saapuvat uudet ihmiset liittyivät tuttavapiiriin pian Kanadaan tultuaan.
 

Kaija on nyt 91-vuotias. Hän meni Upsalaan opiskelemaan stipendiaattina v. 1946 ja sen jälkeen töihin aluksi kesäapulaiseksi. Kolmen vuoden aikana Ruotsissa hän innostui työstä ulkomailla ja Suomen vuosien jälkeen haki Kanadaan 10 vuodeksi. Taas kolme vuotta Suomessa ja sitten Roomaan 11 vuodeksi. Kanada on Kaijan suosikkimaa ja sinne jäi erittäin hyviä ystäviä, joiden luona hän on usein vieraillut.
 

Eläkevuodet Suomessa ovat kuluneet eri kuoroissa laulaen ja maalausharrastuksen parissa.
 

Joulutarinan myötä toivotan kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
 

Hilmanen

Kuka olet ja täälläkö töissä?                                                               

10.12.2012

Lumituiskun jälkeen talitintti istahti ulkolämpömittarilleni hajottaen sen. Menin isoon saksalaisomisteiseen rautakauppaan uutta etsimään. Mistähän niitä mittareita löytäisin? Vastaan asteli nuori kaveri kysyen, voisiko auttaa. Ihan varmasti, oletko täällä työharjoittelussa? Myöntäen hän vei minut oikean hyllyn luo ja esitteli vaihtoehdot. Ilokseni löytyi langaton malli, jonka toinen osa on ulkona ja toinen sisällä näyttäen molemmat lämpötilat. Kuinkahan saan sen kiinnitettyä ikkunapokaan talvipakkasessa? Hän neuvoi, että ulko-osan voi viedä parvekkeelle. Oiva ratkaisu ja lasittomalla parvekkeella tunnistin toimii hyvin.

Miksi kerron tämän? Yritys ei ollut antanut edes nimilappua rintapieleen merkkinä, että työharjoittelija toimii yrityksessä! Ja kuitenkin hän jätti asiakkaaseen kiitettävän vaikutelman. Pojasta tulee hyvä myyjä.

Eräässä taloyhtiössä aloitti uusi siivoustoimisto. Asukas näki kaupasta palatessaan, että pihalla tupakoi mies ja nainen ympärilleen katsellen. Mitähän siinä suunnitellaan? Kun hetken kuluttua kellarista alkoi kulua kolinaa, asukas päätti käydä katsomassa tilannetta. Kellarin oven toisella puolen seisoi sama mies, pipo päässä ja vain pusakan riisuneena. Hänellä oli kuitenkin siivousväline kädessä, jolloin asukas kysyi, oletteko uudesta siivoustoimistosta? Mitään yhteistä kieltä ei löytynyt hänen eikä naishenkilönkään kanssa. He tunsivat vain sanan firma ja sanoivat jonkun nimilyhenteen. Ilmoitustaululla oli vielä vanhan toimiston nimi. Käsikielellä asukas yritti näyttää, että firman nimi pitää olla rintapielessä. Olisi toivottavaa, että työn olisi saanut suomalainen.

Tuttavaperheen kotikaupungissa on mainio tori, jossa käydään silloin tällöin. Keneltä ostit nämä hedelmät? Ostin äidiltä ja pojalta. Torikauppiaan tiskin reunassa on varmaan nimi, mutta sitä ei tule katsoneeksi. Ja kuten aina, yrityksen henkilöä kuvaillaan jotenkin, jos ei nimeä tiedetä. Äiti on jo kuollut, mutta toripaikkaa sanotaan edelleen nimellä äiti ja poika.

Jokainen asiakkaitten luo menevä harjoittelija tai työntekijä pitää varustaa selkeästi yrityksen ”leimalla”. Nuorten työntekijöitten ja työttömien palkkaaminen on juuri sitä, mitä Suomessa nyt tarvitaan ja sen näkyminen on yritykselle todella plussaa. Kuinka työntekijä voi sitoutua yrityksen laatuun ja arvoihin, jos hänelle ei anneta edes nimilappua merkiksi, että on yrityksessä töissä?

Pitäisikö meidän kuluttajien lopettaa tämä nimettömyyden hyväksyminen?

Hilmanen  

Petauspatjaa ostamassa                                                                    

3.12.2012

Moittiiko selkä sänkyä tai olisiko aika muuten tutkia vähän nukkumismukavuutta? Päätin katsella, mitä olisi tarjolla, jos haluaa vaihtaa pelkän petauspatjan ja saada sillä parannusta vaihtamatta koko sänkyä. Ja jos se ei riitä, seuraavaksi voisi vaihtaa runkopatjan ja vasta sitten sängyn. Tosin osina ostettuna voi yhteishinta nousta korkeammaksi.

Jos vaihtaa koko sängyn, on vielä tutkittava, minne voi toimittaa entisen. Osa liikkeistä lupautuu viemään vanhan pois. Oma myynti-ilmoitus voi tuottaa jonkin euron ja ostaja saa edullisesti sopivan sängyn. Kierrätyskeskus tai järjestöt ottavat ehjän sängyn, mutta asiasta on ensin sovittava. Kuljetuksesta joutuu maksamaan. Runkopatjaa ei voi laittaa taloyhtiön roskiin, vaan se on toimitettava jäteasemalle.

Aikaisemmin luulin, että patjan ostajan pitää vain muistaa sängyn leveys ja arvella petauspatjan paksuus. Se luulo oli kaukaa viime vuosituhannelta.  

Sänkyosastoilla on suuria ja suurempia vuoteita, moottorilla tai ilman. Toki löytyy 90 cm malleja, mutta 120 cm sänkyjä on vähemmän. Ovatko asuntojen neliöt kasvaneet sänkyjen mukaan vai päinvastoin?

Kaupassa jäin tutkimaan isoa taulua: minkälainen nukkuja olet? Paljonko painat? Nukutko enimmäkseen selälläsi, kyljelläsi vai vatsallasi? Oletko harteikas tai lanteikas? Paleletko helposti?

Pelkän petauspatjankin ostajan pitää syventyä näihin asioihin. Patjoissa on erilaisia ilmastointi- ja kosteudensiirto-ominaisuuksia, jotka pitää huomioida. Valikoimissa on omat mersunsa ja ladansa ja hintaa sen mukaisesti.

Kun menee sänkykauppaan, olisiko parasta antaa myyjälle itsestään ensiksi oma nukkujaprofiili?  Ja vasta sen jälkeen kertoisi etsimänsä sängyn mitat? Tosin silloin antautuu myyjän pyöritettäväksi hänen ammattitaidollaan ja myyntitavoitteellaan. Lopputuloksena voi olla, että makuuhuoneessa on maltaita maksanut uusi sänky.

Pidä pääsi kylmänä, vaikka olet nukkumisesta mitään ymmärtämätön maallikko! Sänkyvelka voi viedä rauhalliset yöunet.

Hilmanen

Yritys olla ostamatta turhaa tavaraa                                                   

26.11.2012

Älä osta uutta, jos vanha on vielä käyttökelpoinen. Tunnemme lauseen, jolla madalletaan kaatopaikkojen jätekasoja.

Kotona on parveketta varten hyvä ruotsalaisen kaupan lyhty. Tänä syksynä ovat kynttilämarkkinat jotenkin muuttuneet, enkä enää löytänyt viime talvien edullisia ja sopivan kokoisia kynttilöitä. Markkinoille on tullut kotimaisen valmistajan kahden kokoisia lyhtykynttilöitä, mikä on hyvä asia.

Lyhtyyn eivät sovi öljykynttilät ja vältän muutenkin muovikuorisia jätteen vuoksi. Löysin kauppaketjun merkillä olevat kynttilät, mutta ne sulivat lyhtyyn. Nämä kynttilät tarvitsevat enemmän ilmaa.

Löysin kellarista vanhan lyhdyn, jossa kynttilä laitetaan pohjassa olevasta aukosta. Kotimaiset eivät siihenkään mahtuneet. Lisäksi lyhdyn pohjakorvakkeet olivat jo kovin ruostuneet, pohja kynttilöineen voi pudota tuulessa.

Ei siinä sitten mikään auttanut, uusi lyhty oli hankittava. Löysin kauniin, kestävän ja katosta avautuvan mallin. Laitoin lyhtyyn kynttilän, sytytin ja poltin sormeni, tulitikku on liian lyhyt. Kolmantena iltana totesin, että vielä on ostettava kaasusytytin, jolla kynttilän voi turvallisesti sytyttää. Harmitti, kun olin päättänyt olla esimerkillisen ekologinen.

Illalla tuttavani soitteli kuulumisia ja kerroin hänelle sitkeästä ekoyrittämisestäni. Hän sanoi mieluusti antavansa rasian pitkiä tulitikkuja, joilla sytyttäminen varmasti onnistuu. Ja siinähän se ratkaisu olikin! Meni heti katsomaan joululaatikkoa ja sieltähän löytyivätkin häneltä viime marraskuussa saamani pitkät tikut. Rasian kanteen oli kirjailtu ristipistoin suomenlippu, sopivasti itsenäisyyspäivään. Kannattaa aina puhua ongelmistaan itseään viisaamman kanssa.

Harvemmin tulee oltua niin itsepäinen yrityksessä olla kuormittamatta ympäristöä. Toinen asia on, mitä järkeä on polttaa kynttilää omaksi ja naapureidenkin iloksi? Toisaalta, miltä elämä maistuisi ilman pieniä iloja? Ja sytytetty tuli on pitänyt ihmiskunnan hengissä.

Hilmanen

 

Löytöjä kaupasta tai kotoa                                                                 

19.11.2012

Pidä silmällä kauppojen osastojen ja hyllyjen uudelleen järjestelyä. Kaupat tekevät nyt tilaa joulutavaroille kausituotteiden ja loppuerien siirtyessä Löytöjä-hyllyyn. Pengo niitä.

Olen parin viime viikon aikana ollut todella onnekas. Kauppakeskuksen tavaratalosta on löytynyt edullisesti pyyhkeitä, laudeliinoja, lakanoita ym. Ne ovat olleet laatumerkkejä, muutama kutakin.

Rautakaupan kodintuoteosasto on tutkimisen arvoinen. Uusiin pieniin keittiötarvikkeisiin tutustuu, jos saa niitä lahjaksi. Katso myös kynttilätarjoukset, tarvitset kynttilöitä loppiaiseen saakka.

Lankatarjouksia on monessa kaupassa. Jos aiot kutoa joululahjan, puikot on etsittävä nyt esiin. Kotimaisen sukkalangan vyötteessä on ohje, siitä vaan muistelemaan, mikäli taito on unohtunut. Raidallisen sukan ongelma on ratkaistu valmistajan toimesta – ei tarvita erivärisiä keriä, kun lanka on värjätty valmiiksi. Raitaa syntyy kutoessa. Ainoa muistettava seikka on alkaa toinen sukka langan samanvärisestä kohdasta, muuten tulos on persoonallinen. Vai onko silläkään niin väliä, sukka lämmittää samalla tavoin.

Naisille jää erilaisia kaulakoruja laatikon pohjalle. Joskus olisi hyvä olla luova ja purkaa muutama kaulanauha tehden niistä uusia versioita vaikka rannekoruiksi. Lopputulos on ehkä parempi kuin alkuperäinen. Kirpputoreilta saa halpaa materiaalia. Kaulanauhan langaksi olen valinnut punotun kalasiiman tai nahkanauhan ja rannekoruun ohuen kuminauhan. Materiaalin keskireikä ratkaisee, mahtuuko lanka vai nahkanauha. Jos olet ompelutaitoinen, voisitko ommella vanhoista verhoista kasseja?

Tarkista kaapeista viimejouluiset koristeet ja käyttämättömät kynttilät. Joku joululahjaksi saatu tavara voi olla vielä pakkauksessaan. Yllättävän lyhyt on ihmisen muisti näissä asioissa. Joka vuosi olen hämmästynyt löytäessäni tavaran, jonka olen ostanut alemyynnistä säästäen sen tulevaan jouluun.

Tee joululahjalista v. 2012 ja laita se sitten talteen ensi joulua varten. Jouluun on aikaa viisi viikkoa.

Hilmanen

Ajokortti uusittavana                                                                           

13.11.2012

Harmaantuvan kansanosan ajokortit on uusittava viiden vuoden välein. Siitä saa muistuttamiskirjeen TraFilta. Kirjeen kääntöpuolella on malli kahden henkilön vakuutukseen hyvin tuntemansa hakijan ajotaidon ylläpitämisestä. Ajotaidon todistus tuttavilta 0 euroa.

Lääkärintodistusta varten TraFin kirjeessä on lomake, joka pitää täyttää ja antaa lääkärille. Tarkistetaan verenpaine, näkö, kuulo ja sydämentykytykset. Lääkäri voi pyytää piirtämään paperille kellotaulun ja siihen viisarit osoittamaan tiettyä aikaa, toimiiko pää? Hakijan terveydentilasta menee tieto lääkäriltäkin poliisilaitokselle. Yksityinen lääkäriasema veloittaa n. 94 euroa.

Sitten valokuvaan. Jos silmälasit eivät aiheuta heijastuksia, ne saa pitää päässä. Sarjassa on yleensä kuusi kuvaa, kaksi tarvitaan, 20 euroa.

Kun olin itse tällä kierroksella, menin seuraavaksi poliisilaitokselle. Sinne olisikin pitänyt varata aika netistä. Jäin katselemaan tilannetta ja täytin hyllystä ottamani ajokortin hakulomakkeen. Luukulle huudettiin virtasta ja sitten lahtista, kumpikaan ei ollut tullut. Pälkähti ajatus mennä luukulle ja sanoa, että tulen virtasen tilalle, en uskaltanut. Kukaan ei pyytänyt jonottajaa luukulle, pitempi kahvitauko(?). Aikaa varaamaton voi Helsingissä mennä Pasilan Poliisilaitokselle jonottamaan.

Niinpä lähdin kotiseuturetkelle Pasilaan. Hyvin löytyi ja kohtuullinen jonotusaika oli 15 minuuttia, ystävällinen palvelu. Ajokortti maksaa 53 euroa, jonka voi maksaa myös kortilla.

Ajokortin valmistumiseen tarvittava aika on nyt 6-7 viikkoa. Jos anomus on tehty, vanhalla kortilla saa ajaa vielä 3 kk voimassaolopäivän päättymisen jälkeen. Valmiin kortin voi hakea haluamaltaan poliisiasemalta.

Ajanvaraus on tullut jäädäkseen, sen voi varata netissä tai puhelimitse. Tuttavani varasi kesällä passihakemuksen ajan mökkipaikkakunnan poliisilaitokselta, avoinna vain maanantaisin. Odottajina oli kolme henkilöä, jotka ihmettelivät ääneen viimeisimpänä ovesta tulleen nimenhuutoa ja heti luukulle pääsyä. Miten kävi ilman ajanvarausta?

Passin ja ajokortin hakemiseen pitääkin olla ajoissa liikkeellä. Passien hakuruuhka yllättää taas muutaman vuoden kuluttua.

Hilmanen

Yrittäminen on vaikeaa                                                                       

5.11.2012

Olen vuosien mittaan muutaman kerran nähnyt, kuinka kalliilla ostettu menestyvä yritys kompastuu osaamattomuuteen.

Aikanaan Vantaalla asuessani näin ikkunasta vastapäisen kukkakaupan. Ovi kävi tiuhaan ja pienen myymälän myynti oli sen mukainen.

Menin kerran lauantaiaamuna hakemaa tilattua hautakimppua. Omistaja kysyi, onko minulla kiire. Sanoin, että palvele vaan kaikki kiireiset ensin. Miehiä tuli kauppaan kolme peräkkäin. Minkälaisen kimpun haluatte? En tiedä, sanoi ensimmäinen. Kauppias sitoi nopsasti kauniin tulppaanikimpun lisukkeineen ja sanoi hinnan. Käykö tämä? Kyllä, se on oikein kaunis. Toinen ja kolmaskin mies halusi samantapaisen ja kolme kimppua oli myyty kymmenessä minuutissa. Luulen, että kukkakaupan toiveasiakas on mies. Kimput olivat kauniita ja kassa kilisi yhtä kauniisti.

Omistaja oli kertonut, että hänen työmatkansa Inkoosta oli liian pitkä ja hän laittoikin kauppansa myyntiin. Näin lehdestä, että hinta oli varsin korkea hyvän asiakaspiirin johdosta.

Uusi omistaja oli varmaan alalla aloittelija. Saman kukkatukkurin auto kävi pihassa, mutta lauantaisin kotiin ostamani kimppu oli jo tiistaina kuihtunut. Kävin valittamassa kauppiaalle, joka lupasi itsekin tutkia asiaa.

Sitkeänä kuluttajana kävin kysymässä, kuinka kokeilussa on käynyt. Kauppias sanoi, että kukat kestivät hyvin loppuviikkoon saakka. Tosin hänen miehensä hermostui, kun tulppaanimaljakko jääkaapin ovilokerossa oli kaatunut ja vesi valunut keittiön lattialle. Poistuin sanattomaksi hämmästyneenä, tavallinen kukkien ystävä pitää kukkansa pöydällä eikä jääkaapissa! Melko pian yritys lopetti, ikävää.

Vanha juttu tuli mieleeni, kun sattumalta tapaamani tuttavan kanssa yritimme käydä kahvilla. Aasialaisen lounaspaikan uusi omistaja oli hylännyt suomalaisen kahvi+pulla -kulttuurin kokonaan. Saimme kylmäkaapista virvoitusjuoman ja kaksi lasia. Puolen tunnin aikana muita asiakkaita ei ollut. Edellisen omistajan ystävällinen asiakaspalvelu ja aasialaiset lounaat lisättynä suomalaisella kahvilla olivat taanneet ravintolan menestymisen. Uuden omistajan käsissä lounasravintolan menestys ainakin kangertelee. Saa nähdä, toivotaan parasta.

Hilmanen

Kirja kaverina                                                                                      

29.10.2012

Kävin nauttimassa elämästä Kirjamessuilla, kuuntelemassa haastatteluja ja ihmettelemässä suomalaisten kirjarakkautta. Oli kiva nähdä nuoren naisen silmät loistaen keräävän kustantajan tarjoushyllystä paljon hyvää lukemista. Monet lähtivät messuilta kirjakassia raahaten, joulupukin kontti taitaa olla kirjoista raskas.

Kirjat kuuluvat syksyyn ja talveen ihmisten käpertyessä kotikoloonsa lukemaan. Joku on varmaan tutkinut, montako kirjaa on suomalaisessa kodissa, arvelen keskimäärän nousevan kymmeniin. Toisaalta, vanhempiensa jäämistöjä purkavat ovat vaikean valinnan edessä, minne kaikki kirjat saa uudelleen sijoitettua? Hyväntekeväisyysjärjestöt ottavat niitä jonkin verran vastaan.

Takavuosien kirjasarjoja ei oikeastaan huoli kukaan. Energiajätteeseen saa laittaa kirjat kansineen, mutta lehtilaatikkoon laitettaessa kannet on revittävä irti pahvien joukkoon. Kuka voi repiä kirjan?  Niteet voi laittaa sellaisenaan.

Uudessa kirjassa on paperikansi, jossa on paljon tärkeää tietoa ja se kannattaa säilyttää kirjan mukana. Aikoinaan paperikannet tuli heitettyä roskiin ja siten kaikki kirjat olivat kirjahyllyssä tasan samannäköisiä. Ilman paperikantta kirja menee huonosti kaupaksi kirpputorillakin. 

Helsingissä Kampin linja-autoterminaalissa oli hyllykkö, jonne voi viedä kirjoja matkustajille mukaan otettaviksi. Nyt en sitä enää löytänyt, olisiko paikkaa vaihdettu? Ruoholahden metroasemalla sellainen kirjahyllykkö on, kertoi tuttavani. Eikö jokaisella juna- tai linja-autoasemalla pitäisi olla samanlainen?

Ainakin osassa kirjastoja on oven lähellä hyllykkö, johon kirjoja voi tuoda ja ottaa. Erityisen haluttuja ovat erikieliset kirjat. Suomeen tulevien muuttokuormassa ei taida olla tilaa kirjoille.

Kävin katsomassa oman kirjastoni hyllykköä. Kirjastovirkailija kertoi, ettei se ei aiheuta heille työtä, ihmiset tuovat ja vievät kirjoja. Joskus hyllykkö on aivan täysi. Jutellessamme muutaman minuutin, eräs nainen toi pari kirjaa ja eräs mies jäi tutkimaan valikoimaa.

Jos oman paikkakuntasi kirjastossa tai asemalla ei ole tällaista hyllykköä, voisitko ehdottaa sen perustamista? Hyvä kirja on parempi kuin huono kaveri.

Hilmanen

Tarkkaile hintoja                                                                                 

22.10.2012

Jokapäiväisten elintarvikkeiden hinnat muistetaan ja niiden muuttumisen huomaa helposti. Harvemmin ostettavien tuotteiden hinnat ovat alkaneet kivuta ylöspäin. Esimerkkinä erilaiset juustot, joita varataan viikonlopun pieneen herkutteluun.

Joskus pitää kannattaa kauppiasvetoisia pienempiä kauppojakin, vaikka arvattavasti ne eivät pysty kilpailemaan hinnoissa supermarkettien kanssa. Ostin ketjun pikkukaupasta juustoa keksin päälle katsomatta hintaa. Kotona kuittia katsoessani totesin, että olipa tosi kallista. Katsoin vanhasta kuitista kaksi kuukautta sitten marketista ostamani 150 g paketin hinnan. Juusto oli nyt 20 % kalliimpaa. Onko lempijuustoni hinta noussut noin paljon? On pienen markkinatutkimuksen paikka.

Kävin saman ketjun marketissa ja ko. juuston hinta oli sama kuin elokuussakin. Kävin myös kalliiksi sanotun kaupan juustohyllyä katsomassa ja kuinka ollakaan, juusto oli siellä tarjouksessa ja useita senttejä elokuista marketin hintaa halvempi. Aika suuri on kaupan liikkumavara, onko kuluttajalla?

Päätin soittaa kivijalkakauppiaalle. Kauppias ei ollut paikalla, mutta pääsin juttelemaan vastuumyyjän kanssa. Hän kertoi, että ketjussa tietyt tuotteet ovat sovitusti hinnoiteltuja, mutta osan kauppa voi hinnoitella vapaasti. Tämä juusto kuuluu niihin. Hän halusi olla lojaali työnantajaansa kohtaan, mutta sanoi kyllä oman mielipiteensä. Ja lupasi kertoa minun terveiseni kauppiaalle. Menen viikon kuluttua katsomaan, onko palautteeni vaikuttanut.

Meidän pitää reipastua antamaan kaupalle palautetta. Ei pidä jättää tuotetta hiljaisesti ostamatta kertomatta todellista syytä. Siinä samalla oppii ymmärtämään myös kaupan näkökulmaa.

Hintoja kannattaa tarkkailla, ettei käy kuten eräs nainen kertoi hänelle käyneen. Loppukuussa, aivan yllättäen, raha ei enää riittänytkään. Hän otti ensimmäisen pikavippinsä ja hämmästyi kuinka helposti sai lainaa. Joku aavistus kävi mielessä, tämä on liian helppoa. Nyt summat ovat kasvaneet moninkertaisiksi, vippejä on maksettu uusilla vipeillä. Kuinka tästä ahdingosta pääsee pois, hän kyselee.

Hilmanen

Roska kotikadulla                                                                               

15.10.2012

Ihailen ihmisiä, joiden näen poimivan kadulta roskan ja laittavan sen usein aivan vieressä olevaan roskalaatikkoon. Jos minulla olisi suojakäsineet tai joku muu bakteeripelkoisen varuste, ehkä seuraisin esimerkkiä. Voisikohan ottaa kotoa mukaan käytetyn kaupan hedelmäpussin ja osallistua sen avulla Kerää roska päivässä -kampanjaan?

Kuljin pienen matkaa tuttavan kanssa ja silmäkulmasta näin roskakorin vieressä valkoisen paperin. Tuttavani kuuluu näihin ympäristön siistinä pitäjiin, joten hän tarttui heti asiaan. Huomasimme jonkun pudottaneen lääkäriaseman kuitin ja lääkereseptin.

Tutkimatta paremmin papereita, katsoimme nimen ja osoitteen ja huomasin osoitteen olevan lähellä. Lupasin toimittaa paperit omistajalleen. Asunnon ovessa oli sama nimi, soitin ovikelloa ja mies avasi oven. Kysyin, paljonko tästä saa löytöpalkkiota, paperit löytyivät kadulta? Hän totesi ne itselleen kuuluviksi, kiitti lyhyesti ja veti oven kiinni. Luuliko hän minun todella haluavan rahaa? Vitsihän se oli.

Yksityiselle lääkäriasemalle on matkaa yli kilometri. Häntä ei kiinnostanut paperien löytöpaikka tai kuinka suuren vaivan papereiden tuoja oli nähnyt tuodakseen ne perille. Keittiösalapoliisi heräsi: miksi hän ei hämmästynyt hukattuaan paperinsa? Miksi hän ei ostanut lääkettä heti tai miten sen saisi myöhemmin ilman reseptiä? Miksi hän oli maksanut hintavan käynnin yksityislääkärillä ja silti vaarantanut paranemisensa ilman lääkkeitä? Oliko kysymyksessä työterveyslääkäri, jota ei tarvinnut itse maksaa? Oliko lääkemääräys turha? Olivatko paperit siis tarkoitettukin roskiin, vaikka ne olivat roskakorin vieressä?  

Toivottavasti hän myöhemmin hätkähti ainakin sitä, että kaikki hänen henkilötietonsa ja lääkemääräyksensä olivat vieraissa käsissä. Toisaalta, ihmiset lähettävät kaikki tietonsa tilinumeroa myöten tekstiviestillä mainoksen numeroon halutessaan pikavipin. Olemme kaikki erilaisia.

Asuinympäristön siisteys tuo turvallisuuden tunnetta ja kertoo, että asiat ovat hallinnassa. Ehkä reipastun itsekin osallistumaan ympäristöni siistimiseen, toivotaan.

Hilmanen

Ikäihmiset ilman Internetiä                                                                  

8.10.2012

Ilman nettitaitoja ikäihmiset ovat syrjääntymisvaarassa. Tänään 83-vuotias jäi eläkkeelle 1992. Työpaikalla oli koneita, kuten laskukoneita ja sorveja. Tieto taisi olla korvien välissä.

Pankkeja oli usein neljä samalla aukealla, omien rahojen nosto oli helppoa. Joku osasi käyttää pankkikorttia muiden nostaessa rahaa konttorista. Pankkikirja oli vielä käytössä tai kotiin postitettiin maksuton tiliote.

Bussissa matka maksettiin kuljettajalle tai lippu työnnettiin leimattavaksi laitteeseen. Junalippu ostettiin asemalta. Apteekissa mentiin vuorollaan tiskille ilman jononumeroita ja kauppojen punnituslaitteissa oli vielä kuva. Televisiokin toimi ilman digiboksia.

Suomi on kasvavien itsepalvelujen maa. Työssä olevat saavat tietoa ja koulutusta muutoksiin, mutta vanhempi väki joutuu selviytymään itse hankitun tiedon varassa.

Pankkien konttorit ovat huimasti vähentyneet ja loputkin supistavat käteisen rahan nostoa vain osaan konttoreista ja vain osaan päivää. Käteisnostojen summat kasvavat, samoin turvallisuusriski. Automaatit harvenevat ja niissä pitää hallita kredit/debit-toiminnot oman kortin mukaisesti. Pin-koodi pitää muistaa ja näppäily peittää.

Paikallisjunissa matkan voi maksaa rahalla vain merkityissä vaunuissa. Leimauslaitteissa on valittava oikea vyöhyke ja metromatka maksettava ennen laiturille menoa. Onneksi lippuun voi ladata matkustusrahaa kioskilla, muuten on lippuautomaatin varassa.

Ikäihmisellekin ehdotetaan nettipankin tiliotetta, E-laskua ja ajanvarausta netin kautta. Tutulle pankin toimihenkilölle ei voi soittaa, vaan joutuu esittämään asiansa asiakaspalvelukeskukseen.  Ensin on tietysti näppäiltävä asiakasnumero, asian laatu tms. Pahimmillaan operaattorin vikailmoitukseen vastaa kone, jolle voi yrittää selittää asiaa. Tv-uutisten lisätietoja saa kanavan nettisivuilta.  

Kaikissa yrityksissä pitäisi huomioida ikääntyneet asiakkaat, jotka sinnittelevät uuden tekniikan kanssa. Yhteiskunnan toiveen lisäksi ihminen itsekin haluaa asua mahdollisimman kauan kotona. Kuinka se onnistuu, jos jokapäiväiset palvelut liukuvat lähialueelta kilometrien päähän tai Internetiin? Näin Vanhusten viikolla sitä voisi miettiä.

Suomessa on miljoona yli 65-vuotiasta. Kaivataan uutta näkemystä ja uusia oivalluksia. Auttaisiko ruokapiirin tapainen ryhmä, johon liittymällä saisi kaikenlaista opastusta ja neuvontaa? Kosketusnäyttöistä tablettitietokonetta voisi ikäihminenkin lähestyä.

Suomen kannattaa olla vanhusasioissa edellä kävijä - koko maailma ikääntyy.

Hilmanen    

Ei enää maitotölkkiä kahvipöytään                                                   

1.10.2012

Joskus muinoin kahviin laitettiin kermaa. Kerma oli pakattu pieneen ruskeaan lasipulloon, eikä se ollut mitään kevytkermaa. Näitä kahden desilitran pulloja etsitään nyt innokkaasti kirpputoreilta kaapin päälle koristeeksi. Sitten kermakin pakattiin tetraan. Ja ehkä samoihin aikoihin luovuimme kermasta ja aloimme valkaista kahvimme maidolla. Moni käyttää aiemmin kurriksi nimitettyä rasvatonta maitoa. Myönnettävä on, että juhlatilaisuuksissa kahvi maistuu paremmalta, kannuissa taitaa olla oikeaa kermaa. Kuulemma karppaajat ovat havainneet saman asian.

Katseltuani vuosia litran maitotölkkiä kahvipöydässäni sain viime syksynä ahaa-elämyksen. Tölkki pois ja maito pieneen kannuun! Kaapeistani löytyi vain takavuosien kermakannuja, pieniä ja siroja. Astianpesukoneeseen niitä ei voi laittaa.  

Halusin punaisen kannun syksyä virkistämään. Erilaisia kannuja löytyi monista sarjoista, ilmeisesti joku muukin on päätynyt samaan. Ostin kaksi sopuhintaista punaista peruskannua. Toinen on käytössä pari päivää kerrallaan ja toinen varalla. Maidon laatu pysyy parempana, kun koko litra ei lämpene kahta tai kolmea kertaa päivässä. Pian olin samalla astiaosastolla hankkimassa paria punaista aamiaislautasta ja munakuppia. Punaisten kannujen hankinta oli onnistunut, kauneutta arkeen. Aamukahvi maistuu paljon paremmalta, kun lehmänkuvat ovat jääneet jääkaappiin odottamaan seuraavaa kannutankkausta. Suosittelen.

Pitääkö ensi kevään odotuksessa ostaa vihreä kannu? Voiko sitä ilman tulla edes toimeen?

Hilmanen

 

Onko talouspaperien valinta vaikeaa?                                               

24.9.2012

Vuodessa on tapahtunut hyvää kehitystä. Marketin vessa- ja talouspapereiden hintalapun viereen oli ilmestynyt sana: Ympäristötuote. Odotellessani osaston vastuumyyjää kysyäkseni sanan merkitystä, katselin asiakkaiden valintaperusteita. Kaikki kurkistelivat pakkauksia, kääntelivät niitä ja jopa vaihtoivat toiseen pakkaukseen. Varmaan tarkistivat samalla myös hinnan. Kukaan heistä ei valinnut tuotetta, josta ympäristötuotelappu puuttui. Myyjä kertoi katsoneensa tarkennuksen netistä, ympäristötuotteessa pitää olla kierrätyskuitua ja valmistuksessakin on ehtoja.

Talous- ja vessapaperia ostaessaan haluaisi tuotteen olevan sekä hinnaltaan että laadultaan talouteensa sopivan. Arkin katkaisukohdan pitää antaa arkki kokonaisena eikä riekaleina. Paperin värikkäät kuvat ehkä ilahduttavat joitakin, mutta nostavat hintaa.

Onneksi pakkauksen suojamuovin väripainatusta on vähennetty ja tuotetekstiä suurennettu. Rullat näkyvät nyt paremmin pakkauksen läpi. Viimevuotisia ison valmistajan 50 v. juhlavuosipakkauksia oli onneksi enää vähän. Kuluttaja haluaa nähdä tuotteen eikä valmistajan omakehua. Ja monen värin käyttö lisää painatuskustannuksia – sehän tiedetään kuka maksaa.

Oliko tyhjän rullan hajoaminen veden mukana kuukausien tv-mainonnan arvoinen? Yleinen paheksunta on muuttanut mainosta, joka on saanut rinnalle maininnan kierrätyksestä. Tuotteen hyllypaikasta ja ostajan mielenkiinnosta käydään kovaa kisaa, mutta ostetaanko arkituotetta kääreen vai tuotteen ominaisuuden mukaan?

Entäs, jos olet reissussa? Yleisövessojen metallisten rullatelineiden ison rullan paperi on niin ohutta, että paperi katkeaa ja paperin päätä pitää etsiä käsikopelolla metallisten piikkien ohi. Koppi on ahdas ja teline liian alhaalla. Laitteen suunnittelijat ja yritykseen ostajat ovat varmasti miehiä – laittaisivat vaimonsa selviytymään peltitelineestä edes kokeeksi!

Alussa mainitun viiden minuutin kuluttajatutkimuksen mukaan muut valitsivat neljän rullan paketin, jonka muovissa oli vain yksi väri ja sitäkin vain reunassa. Yksi nuori mies valitsi kahden rullan vessapaperin, johon oli painettu jotain tekstiä. Täytyy seuraavalla kerralla tarkistaa, oliko huumoria vai aforismeja.

Hilmanen

Varusmies ja pikavipit                                                   

17.9.2012

Aluksi pieneltä tuntuva pikavippi voi muuttaa elämää. Seuraavassa kuussa vippi on maksettava viimeistään pois. Jos ansiotuloja ei ole, voi alkaa kierre. Otetaan uusi vippi, jolla maksetaan entinen pois. Korot ja kulut nostavat maksettavaa summaa. Markkinoilla toimii kymmenittäin pikalainojen tarjoajia. Osa tarkistaa vain hakijan maksuhäiriötiedot, jos niitäkään. Moni ylivelkaantunut on ihmetellyt itseään, kuinka en ymmärtänyt, mihin tämä kierre voi johtaa?

Kysyin varusmiesten taloudellisista huolista heitä auttavalta toimihenkilöltä. Kuulin, että puhelinoperaattorien kanssa on voitu neuvotella puhelinlaskuista, mutta pikavippifirmat eivät jousta. Vippi lähtee perintään ja aiheuttaa aikanaan maksuhäiriön. Tämä syy voi olla taustalla palvelun keskeyttämiseen, varsinkin jos työpaikka on odottamassa.

Nuoren ihmisen elämänkokemuksella maksuhäiriö ja varusmiespalvelun keskeyttäminen ovat ehkä samansuuruisia uhkia. Näinhän ei ole. Kun nuori palaa siviiliin ja aikanaan saa taas palkkaa, velka-asioita voidaan järjestellä velkaneuvojan avustamana. Keskeytetyn varusmiespalvelun uusintaan ei taida olla mahdollisuutta. Ainakin takavuosina nuorten miesten tavallisin kysymys toisiltaan oli: missä olit Intissä? Työtä hakiessa asialla on merkitystä, onko kestävyyttä yrityksen muuttuvissa olosuhteissa?

Puolustusvoimat ovat olleet aina keskeytyksistä huolissaan. Muistan 80-luvulla, nyt jo reservissä olevan merivoimien upseerin puhuneen tästä. Palvelukseen astuminen on nuoren miehen mielessä jo pari vuotta ennen ja se suuri päivä on koko suvun ja ystävien tiedossa. Kun kaveri ilmestyy kotikulmilleen takaisin viikon tai parin kuluttua, hän on merkitty mies. Jos on kotona oma huone, sinne piiloudutaan. Näin ei saisi tapahtua.

Eduskunta on nyt säätämässä lakia pikavipeistä mm. korkojen ja kulujen rajaamiseen. Se on hyvä asia. Kun pienlainojen tarjoamisesta tulee vain normaalin katteen tuottavaa liiketoimintaa, hakijan elämäntilanteellakin on merkitystä.

Toivottavasti tulevaisuudessa yksikään nuori ei jää ilman maanpuolustuskoulutusta pikavippien tähden.

Hilmanen

Kotitalousvähennys                                                       

10.9.2012

Tätä kirjoittaessani 5.9. on valtakunnallinen yrittäjäpäivä. Jokainen voisi miettiä, tuenko minä suomalaista yrittämistä? Se ei aina tarkoita ostamista, tukea voi antaa viemällä tietoa yrittäjistä palvelun tarvitsijoille.

Pieni ikäihmisten kerhomme järjesti yrittäjäpäivän, jossa tuntemamme siivous-, remontti- ja hoivapalvelun tarjoajat olivat tavattavissa. Kävijöitä oli, ei ihan tungokseen saakka, mutta yhteystietoja on saatavissa jatkossakin.

Kävimme mielenkiintoista keskustelua ja ideoitakin heräsi. Ikääntyminen tuo mukanaan kaikenlaista ja jokainen haluaa elää kotonaan pitkään, vaikka vähän autettuna. Yhteiskunta ei voi tarjota maksuttomia palveluja kaikille, joten niitä pitää oppia ostamaan. Omistusasunnoissa asuvat ovat turvanneet kohtuulliset asumiskulunsa, olisiko järkevää ostaa palveluja arkielämää helpottamaan?  

Kotitalousvähennys on todella hieno asia. Suoraan verosta saatava vähennys auttaa huomattavasti ostamaan työtä Y-tunnuksen omaavilta palveluyrittäjiltä. Työ on tehtävä maksajan omassa asunnossa, hänen vanhempiensa, isovanhempiensa tai appivanhempiensa käytössä olevassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Pienistä työ- ja alv-summista koostuu vuosikertymä, josta 45 %:n jälkeen lasketaan satasen omavastuu. Vähennys on enintään 2000 euroa ja puolisoilla yht. 4000 euroa.

Kotitalousvähennyksestä tiedetään liian vähän. Verottajan nettisivulta löytyy asiasta paljon tietoa, mm. lista kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä. Vähennyksen piiriin kuuluvat siivouksen ja remontin lisäksi mm. digiboksin ja tietokoneen kotona tapahtuva asennus ja huolto. Voi ostaa koiran ulkoilutuksen tai mökin laiturin noston. Tietoa kannattaa etsiä hakusanalla vero kotitalousvähennys tai vero.fi-sivun kautta.

Kyllä se nostaa kummasti elämänlaatua, kun saa uudet tapetit tai uudelleen maalatut seinät. Tai siivouksen kerran tai pari kuukaudessa. Puhumattakaan turvallisuudesta, jos heikentyvällä kunnolla yritetään selviytyä ikkunanpesusta tai lumenluonnista.

Suomalaiset ikäihmiset arkailevat vieraalta ostettavia palveluja. Omaiselta on helppo pyytää apua, mutta heillä on omat kiireensä. Voimme auttaa itseämme ja pieniä rekisteröityjä, veronsa maksavia yrityksiä työllistymään ja työllistämään.

Hilmanen

Kehutaan joku edes kerran viikossa                                                   

3.9.2012

Suomalaisen on kovin vaikeaa antaa myönteistä palautetta ja hämmentävää sitä on ottaa myös vastaan. Pohjolan kovia kokenut kansa muuttuu vähitellen myönteisemmäksi, toivottavasti. Kansana meillä menee hyvin ja elinympäristöämme moni kadehtii. Silti me marisemme ja rypistelemme kulmiamme. Pienet hyvät teot ovat useimmiten maksuttomia, ystävällisyys on ilmaista.

Talven talousennusteet ovat vähän negatiivisia, mutta ennenkin on selvitty. Suunnittelemalla voi säästää ja voimme tukea suomalaista yrittämistä myös tuotteiden valinnassa. Valmistaja ilahtuu varmasti, jos laitamme kehut sähköpostina. Jokaisen markkinoille lasketun tuotteen suunnitteluun on nähty vaivaa ja toivottu kuluttajan pitävän siitä ostaakseen.

Viime viikolla onnistuin ylittämään itseni ja antamaan vilpittömät kehut. Kaupasta tullessani huomasin ison roska-auton alkavan peruuttaa leikkipuistoon menevää hiekkatietä. Autossa oli valtava säiliö ja sen jatkeena vielä puristin. Katselin ihastuneena, kun auto piipittäen peruutti pitkän matkaa kapeaa kävelytietä hitaasti, mutta varmasti. Juuri, ennen kuin se hävisi mutkan taakse, huomasin kuljettajan hiukset. Ajaako tuota autoa nainen? Jäin odottamaan kadun varteen ja auton palatessa totesin, että ratissa oli todellakin nuori kaunis nainen. Hän huomasi, että minulla oli jotain asiaa ja avasi oven. Kun lausuin vilpittömän ihailuni hänen ajotaitoaan kohtaan, hän ilahtui ja kiitti ja vieressä olevaa miestäkin hymyilytti. Vaikka auto oli varustettu sivupeilein ja taustakameroin, kaikenlaisille pihoille peruuttamiseen tarvitaan vankkaa ajotaitoa.

Kyllähän me toki huomaamme paljonkin kiittämisen arvoista, mutta vaikenemme siitä ehkä ujouttamme. Muistanko oikein vanhan kansan sanoneen ”se ylpistyy, jos sitä kiittää”. Jos ylpistynyt kulkee nokka pystyssä, harvassa ovat, kun katsoo suomalaista katukuvaa.

Pieni kehu ei maksa mitään, yritetään taas.

Hilmanen

Ole näkyvä kulkija                                                        

27.8.2012

Minkähän vuoksi juoksulenkillä tai polkien kuntoilevat pukeutuvat lähes poikkeuksetta mustaan? Ehkä sillä halutaan korostaa hyvää kuntoa ja hoikkaa olemusta, mutta tummiin pukeutunutta kulkijaa on autosta vaikeaa havaita. Jopa kesäkelillä vaaleammat tai kirkkaat vaatteet näkyisivät paremmin ja erottuisivat tien pinnasta. Heijastavat nauhat eivät paljoa maksa, mutta syyspimeällä ne voivat pelastaa hengen.

Mökkitiellä pyöräilee kesäisin rouva, jolla on ikää kuulemma yli 80 vuotta. Tunnemme hänet isosta punaisesta tupsusta, joka vyötärön seudulla heiluessaan varoittaa autoilijoita. Pyörälenkin pituus 50 km ja se taittuu useamman kerran viikossa. Pyörä näyttää tavalliselta naistenpyörältä ilman vaihteita. Päällystetty, mutta mäkinen tie kulkee saarien kautta, joten hellepäivinä voi pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Pyöräilyn lomassa hän verryttelee kävelemällä matkan varrella olevalla hautausmaalla. Välipäivinä on vuorossa soutu, 5 km. Kuka meistä nuoremmista selviytyisi tästä kunto-ohjelmasta? Mikähän laji on vuorossa talvella, ehkä hiihto?

Sukulaiseni, neljännelle luokalle toiseen kouluun menevän tytön koulumatka on noin 3 km. Koulukyytiä ei neljäsluokkalaisella enää ole ja koulutienä on tavallinen päällystämätön kylätie, jossa kaksi autoa mahtuu sivuuttamaan toisensa. Huolestuttaa, kun pikku koululainen kulkee aamuhämärässä kouluun, huomataanko hänet ajoissa? Vanhemmat ovat yrittäneet saada hänet vielä koulukuljetuksen piiriin, mutta neljäsluokkalaisen matkan pitäisi olla 5 km tai tien erityisen vaarallinen. Sitä tämä tie ei ole kunnan viranhaltijan mielestä. Eikö edes aamuisin voisi järjestää turvallista koulukyytiä? Taas herää kysymys: miksi koulu yleensä alkaa jo kahdeksalta?

Kohta ovat syksyn pimenevät illat ja hämärät aamut käsillä. Vaikka asuu kaupungissa, heijastimen käyttöä ei saa unohtaa. Kesän rehevä kasvu on lisännyt lehtipuiden oksastoa, joten katulamppu voi jäädä varjoon. Nyt on hyvä aika etsiä heijastimet esiin jalan ja pyörällä kulkemisen turvaksi.

Hilmanen

Säästä kauppakuitit                                                                            

20.8.2012

 

Ruuan hinta nousee, taas. Joskus havahtuu siihen, että hinnat ovat ylittäneet ärsytyskynnyksen. Kankaisessa apukassissa kantaa kotiin helposti 20 euron ostokset.

 

Arvonlisävero nousee prosenttiyksiköllä ja siihen päälle kerrotaan, että maatalousvuosi on huono koko maailmassa. Viljelysalat ovat kuitenkin maailmalla kasvaneet niin paljon, että kuivuus pilaa vasta tätä viljelysalan kasvua (Kauppalehti 14.8.2012). Tulvavahingot toisaalla, mutta rehevä kasvu korjaa tilannetta Suomessakin. Toivotaan, että syksyn sää on suotuinen. Silti kuluttaja saa kaivella kukkaroaan syvään ensi talvena, huonot ennusteet ylittävät helposti uutiskynnyksen.

 

Hintojen tarkkailu ja oma ostokäyttäytyminen jäänee kuluttajan ainoaksi mahdollisuudeksi. Kannattaa laittaa itse ruokaa perusraaka-aineista. Ainakin silloin voi välttää jalostusportaan kustannukset. Suorempia teitä tuottajalta kuluttajalle toivoisi lisää.

 

Kauppakuitti kannattaa katsoa heti kassan jälkeen, varsinkin, jos on kaukana kotoa. Yllättävän usein hyllymerkintä ja kassakoneen ohjelma eroavat toisistaan. Nousevien hintojen aikana tämä voi yleistyä, myyjät eivät ehdi vaihtaa jokaista hyllylappua aamuksi. Ostajalla on kuitenkin oikeus saada tuote ilmoitettuun hintaan.

 

Omaan kauppaan mennään toistekin ja asian saa ehkä oikaistua edukseen. Mitenkäs lähdet hakemaan euron palautusta 50 km päähän? Kesällä huomasin, että halpiskaupan hyllymerkinnät poikkesivat kassakoneen lukemista kolmen tuotteen kohdalla. Kun kyseessä oli ns. sälämyymälä, kynttilälyhtyjen pienestä hinnanerosta ei kannattanut ottaa päänsärkyä. Huomasin sen heti kassan jälkeen, mutta en viitsinyt mennä marisemaan senteistä, kun kassa palveli sadan euron tax free-asiakasta.

 

Miksi kauppakuitteja pitäisi juuri nyt säästää kevääseen saakka? Tiedämme, että hinnat nousevat ja luulemme niiden nousevan todellista enemmän. Mistä muusta voisi seurata, kuinka suuresta noususta on kyse? Jos laittaa kunkin kuukauden kuitit kirjekuoreen, voi tammi- ja huhtikuussa katsoa, kuinka hinnat ovat muuttuneet. Ja tehdä siitä omat päätelmänsä, vaihtaako kauppaa vai muuttaako ostotottumuksiaan? Vai toteaako, että tälläkin tavoin selvitään eteenpäin.

 

Hilmanen

 

Ruokakaupassa                                                            

13.8.2012
 
Missä suomalaiset kohtaavat toisiaan? Ruokakaupassa. Kassajonon lisäksi kohtaamme pullonpalautuspisteessä, jota lähestyessä katsomme toisten muovikassien määrää. Toki on hyvä, että pullot ja tölkit palautetaan kauppaan pantin innostamana.
 
Mikä on tavallisen kotitalouden palautuksen kertamäärä? Yleensä pulloja on vajaa kassillinen, mutta näin pariskunnan ottavan auton takakontista kahdeksan täyttä kassia. Maakunnassa ei festareita ole ollut, oliko ollut tavallista janoisempia vieraita? Ei siinä mitään, jos tällä tavoin säästää rahat kuukauden viimeisen päivän ruokaostoksiin, mutta ainoan palautuskoneen luona jonossa olleena toivoisi turbopalauttajan antavan välillä tilaa toisillekin. Muutaman pullon kanssa voi joutua odottamaan pitkäänkin tai viemään pullonsa takaisin. Suomalainen ei yleensä ole kohtelias; minä olin tässä ensin. 
 
Lomalta kotiin palattuani kävin suuressa marketissa, jossa en ole käynyt vuoteen. Hämmästyin kauppaan tulleita lukuisia telineitä, koreja ja hyllyjä, jotka tekivät ruokapuolella käytävät ahtaiksi. Pylväiden ympärille oli rakenneltu hyllytelineitä tuotteineen ostajien houkutukseksi. Onko kokonaisuus päällikön hallinnassa?
 
Markettien kärryt ovat suuria ja ihmiset antoivat toisilleen tilaa, että ahtaimmissa paikoissa päästiin ohi. Mihin jättää kärryt punnitsemaan mennessä, aina on jonkun tiellä. Notkea myyjä hyppäsi vesimelonilaatikon ja asiakkaan kärryn välistä ohi päästäkseen. Kassajonoihin piti kiertää kaukaa hyllyrivien väliin tavarapaljouden vuoksi. Hyllypaikoista käydään kuulemma kovaa kilpaa, samoin ostajan huomiosta. Alennusmyyntien aikaan on paljon tuotteita. Mutta, mutta…
 
Mitä tapahtuu, jos tulee joku häiriötilanne ja kaikkien pitää poistua nopeasti? Syntyykö paniikki? Varauloskäyntejä toki on, mutta muuten ainakin sen marketin perällä ollaan pussissa. Ahtaat liikkumatilat, isoja kärryjä ja pelästyneitä ihmisiä, siinäpä yhtälö, jota vastuuhenkilöiden sopii miettiä. Laitan palautetta tästä kauppiaalle, toivotaan, että hän katsoo asiaa myös turvallisuuden kannalta.
 
Hyväksytkö sinä mukisematta lukuisat telineet tai purkulaatikot myymälän käytävällä?
 
Hilmanen

Mustikassa                                                                                          

6.8.2012

Kesää on taas vietetty joka puolella. Mustikat ovat kasvaneet kesän sateissa meheviksi. Kun tuntee paikat, jo tunnissa saa talteen mukavan saaliin. Marjastamisen ja sienestämisen tulosta voi hyvin kuvata saaliiksi, metsä antaa tuotteitaan, jos on antaakseen. Marjat ja sienet ovat tärkeää ravintoa metsän eläimille, ei ole tarkoituskaan viedä viimeistä marjaa.

Hyttysiä ja mäkäriä on ollut runsaasti ja ne ovat pistelleet kutisevia paukamia. Asiaa tutkineet väittävät, että hyttynen lähestyy ihmisen hengitysilman kutsumana, mutta epäilen niiden tulevan vaalean ihon houkuttelemana. Kun laittaa metsään vihreäverkkoisen hyttyspäähineen, saa olla rauhassa. Karkotteiden valmistajat ovat tehneet hyvän tilin tänä kesänä.

Kotinaapurin lapset olivat myös olleet mökillään. Siellä on käärmeitä, he kertoivat. Käärmettä pitää varoa, sillä on hirveän terävät hampaat! Hyvää opetusta, lapsi käsittää terävät hampaat paremmin kuin myrkyllisen piston.

Kaukoidän marjastajiakin on näkynyt. Mökkinaapurimme oli viittoillut heitä eteenpäin - ei meidän metsään. Jokamiehen oikeudesta ajattelen samoin kuin luultavasti useimmat suomalaiset.

Onko kaikki mahdollinen tehty, että suomalaisetkin toimittaisivat marjoja ja sieniä myös myyntiin? Pari vuotta sitten kysyin mökkipaikkakunnalla toimivalta marjayrittäjältä, että ottaisiko vastaan korvasieniä sunnuntaina iltapäivällä. Sain vastauksen, että otamme vastaan tuotteita arkisin klo 8 – 15. Ei olisi suuri vaiva yrittäjältä tulla tunniksi esim. ennakkoilmoituksen perusteella. Korvasienet, mustikat, sienet ja puolukat kypsyvät kausittain, lopun vuotta voisi olla rauhassa.

Paikkakunnalla toimii 4 H-yhdistys ja tietysti useita nuorisoseuroja. Toimintarahoja voisi hankkia kerran marja- ja sienitempauksellakin. Samalla tulisi opeteltua tämä perinteinen suomalainen harrastus ja luonnostakin tärkeitä asioita. Osaisi sitten isona kertoa maailmalla tuoksuvasta suomalaisesta metsästä. Osammeko arvostaa oman luontomme erinomaisuutta?

Loppukesä on hienoa vuodenaikaa, samoin syksy. Nautitaan sitä.

Hilmanen

     

Kesä, loma - ei aikataulua                                                                 

12.6.2012

Lomalla pitää edes vähän vaihtaa paikkakuntaa ja maisemaa. Lyhytkin matka on hyväksi. Kannattaa tavata ystäviä ja parantaa maailmaa, vaikka ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Uusia näkökulmia tarvitaan talvea varten. Hyvää lomalukemista pitää olla aina varattuna ja vieressä kuppi naposteltavaa.

Takavuosina kysyin kerran pankkilaiselta, että mitä teet lomallasi? Menen joka vuosi ensimmäiseksi viikoksi auttamaan sukulaista savolaiseen rantapubiin. Tyhjään siellä pääni talletuksista ja lainoista ja saan kerrankin sanoa asiakkaille, mitä ajattelen asioista. Sitten jatkan lomaani ihan tavalliseen tapaan, hän kertoi. Tulin vähän kateelliseksi, siinäpä oli lomasuunnitelma.

Joka kesä kannattaa käydä kotiseuturetkellä, uutta löytää aina omasta ympäristöstään. Vesipullo mukaan, oletpa kaupungissa tai luonnossa. Käynti torilla ja jäätelötötterö käteen, se tuntuu lomalta.

On vapauttavaa keskittyä porukalla johonkin tekemiseen, maalaamiseen, matonpesuun tai marjastamiseen Silloin ei kelloa katsota ja syödään kun on nälkä. Olisi hyvä jatkaa sitä useampana päivänä, välillä nukkuen väsyneen unta. Kun kädet ovat olleet rasituksessa tai lionneet pesuvesissä, voitele ne tavallisella oliiviöljyllä ja pyyhi liika öljy hetken kuluttua pois. Kädet ovat taas poskenpehmeät.

Mahtuuko pursuavien vaatekomeroiden ja varastojen tyhjentäminen aikatauluun? Oma kirpputoripöytä kaverin kanssa on mukavaa vaihtelua ja tulee vähän rahaakin. Myyjänä on vaihteeksi hauskaa olla. Varastossa on sitten taas tilaa, paitsi jos ostelet lisää tavaraa toisten myyjien pöydiltä.

Kun lapsilta kysytään, mitä he haluavat tehdä vanhempiensa kanssa, he toivovat vaan ihan tavallista olemista. Ollaan vaan yhdessä ja mennään vaikka uimaan. Niitä päiviä pitää kaikkien varata kesään, ollaan vaan yhdessä läheisten kanssa ilman aikatauluja.

Toivotan virkistävää kesää kaikille, elokuun puolella taas jatketaan.

Hilmanen

Joku haluaa yhteystietosi                                                                   

4.6.2012

Suomessa levisi viime viikolla postijakeluna ehkä tuhansittain kirjeitä, joita saajat ihmettelivät. Toiset kirjeet tulivat ilman nimeä pelkällä postiosoitteella. Osassa oli myös vastaanottajan nimi. Hyvä että siitä nousi kova häly ja asia uutisoitiin. Myös poliisi varoitteli.

Tuttavani soitti ja kertoi tuohtuneena tällaisesta kirjeestä. Muka hänen ystävänsä pyynnöstä oli lähetetty 15 euron lahjakortti, jonka arvosta voi pelata ilmaiseksi netissä. Puhelun aikana omakin postiluukkuni kolahti ja sain samanlaisen kirjeen. Joku taho on ostanut postiosoitteet ja haluaa nyt loputkin yhteystiedot. Lahjakortin numerolla yhdistellään tietoja.

Maailmassa kaikki on kaupan, nimet osoitteineen, sähköpostisoitteet ja ehkä myös kuluttajaprofiilit. Useat kilpailut ja arvonnat ovat vain tätä tarkoitusta varten. Siinä sitten ihmettelet voimattomana mainospostia paperisena ja sähköisenä.

Toinen vakavampi asia oli kirjeen houkutus: kolikkopeli, jota voi pelata netissä. Kuoressa olevalla lahjakortilla voi päästä makuun ja sitten alkaa kulua omaa rahaa. Kolikko on sanana houkutteleva. Summat tuntuvat pieniltä, kun ne ovat kolikoita. Mutta kympillä ja kahdella et kauan pelaa.

Vakavan ylivelkaantumisen syy on usein pelaaminen. Nettipelit koukuttavat, niitä voi pelata kotona ja vaikka koko yön. Monelta ovat menneet omat ja läheistenkin rahat ja ihmissuhteet siinä samalla. Pelaamiseen liittyy salailua ja usein valehtelua läheisille.

Hauskana juttuna muistan tuttavapiiristäni veljekset, jotka eivät silloin olleet vielä koulussakaan. He olivat rakentaneet pahvista pajatson. Olivat varmaan nähneet ihmisten pelaavan pajatsoa ja työntävän kolikoita laitteen reunasta sisään, kolikko toisensa perään. Hyvä idea, tehdään sellainen. Kun tädit ja sedät tulivat käymään, heille esiteltiin pajatso ja sinne vaan kolikoita sisään. Nyt pojat ovat jo aikuisia miehiä. Olivatko he jo nuorina oivaltaneet, että pelin omistaja saa lähes kaiken rahan? Vaikka pelaaja välillä voittaakin, pelaamista yleensä jatketaan. Pahvinen leikkipajatso näytti totuuden.

Hilmanen

Huonekalut pahvilaatikoissa                                                               

28.5.2012
 
Uuteen nuorekkaaseen tilaan on tarjolla hauskoja kokoa-itse ratkaisuja. Tavarat ovat logistisesti sopivia kuljetettaviksi. Kovin monia työkaluja ei tarvita, kärsivällisyyttä sitäkin enemmän.
 
Perheessämme vietettiin kokoa se itse-viikonloppua. Hyvät käsineet olivat tarpeen jo pahveja avatessa. Työhön tarvitaan ainakin kaksi henkilöä, joista kumpikaan ei saa olla mallia: katso käyttöohje vasta, kun jokin menee todella pieleen.
 
Kokoamispaikan pitää olla selkeä siten, että ne kaksi henkilöä voivat kiertää kehää osia oikein päin soviteltaessa. Sopiva matto on tärkeä, että lattia ei naarmuunnu eikä mikään kieri esim. kuistin lattian raosta pakoon. Kaikki ruuvit, mutterit ja prikat olisi hyvä laittaa esimerkiksi johonkin kuppiin. Kylmää, raikasta juotavaa pitää olla tarjolla, paperinenäliinoja tuskan hien pyyhkimiseen sekä laastareita.
 
Sitten toinen ottaa käyttöohjeen ja valvoo, että se toinen ottaa oikean osan ja molemmat katsovat, että osa myös pysyy kokoamisen eri vaiheissa oikein päin. Yllättävän vaikeaa, varsinkin, jos huomaa, että koko versio on ylösalaisin. Tähän tarvitaankin kaksi tarkkaa henkilöä. Lapset ja koirat on syytä antaa kolmannen henkilön haltuun mahdollisimman kauas kokoamisen polttopisteestä.
 
Ohjeet olivat hyvät ja tarvittavat työkalut löytyivät äitienpäivälahjaksi saadusta matkalaukun kokoisesta työkalulaatikosta. Ristipää on ruuvareista tärkein, mutta toistakin tarvittiin eräässä vaiheessa.
 
Muovilaatikon kasaamisessa ohjeen tärkein ääni oli click, mutta eräässä osassa siitä tuli kräts. Eli jotain murtui, mutta sen kanssa voi elää, kun sen tietää.
 
Joidenkin huonekalujen kokoaminen oli helppoa, joidenkin vaikeaa. Pehmolaput tuolin ym. jalkojen alle on ostettava erikseen ja oltava tikkana kiinnittämässä lappu ennen kuin sänky tms. on asetettu paikoilleen. Sänky painaa, kuten sängyn tapana on ja sen rahtaamisessa ei auta, vaikka neljä jalkaa on eri paketissa.
 
Kevään merkeissä monet haluavat jalkansa oman pöydän alle. Pöydän kokoaminen oli kärsivällisyyttä kysyvää, mutta varmaankin omistaja kokee samalla itse tekemisen riemua, joka auttaa uusiin luoviin ratkaisuihin elämässä.
 
Hilmanen

Jokapäiväinen leipämme

21.5.2012

Kiertelin perjantaina marketissa leipähyllyn ympärillä. Vierelläni leipiä katsellut nainen tuli taas vastaan hyllyn toisella puolen. Hän sanoi, että emme siis ole löytäneet mieleistämme, vaikka leipää on hyllykaupalla.
 

Olimme molemmat hakemassa leipää mökkiviikonloppua varten. Ruislimppua lukuun ottamatta vain harva sekaleipä on tarjottavassa kunnossa enää kahden päivän kuluttua. Hän sanoi etsivänsä myslileipää ja minä kauraleipää. Ne täyttävät ehdon, mutta vaihtelua toki haluaisi. Useimmiten leivon hiivaleipää ja sämpylöitä itse, laadun ja hinnankin vuoksi.
 

Miniäni kertoi, että eräs Suomessa asuva saksalainen leipuri moitti suomalaisten leipien laatua huonoksi. Täällä käytetään huonompilaatuista jauhoa (jauhoparanne?) eikä taikinaa tehdä juureen. Juuri tekee leivän maukkaaksi ja säilyväksi. Juurta voi käyttää myös vaaleassa leivässä.
 

Katsoin valitsemani kauraleivän tuoteselostetta ja kas kummaa: leipä on tehty juureen. Siksi sitä voi syödä monta päivää. Taitaa valtaosa kaupan leivistä olla tarkoitettu samana päivänä syötäviksi. Onko kaupalle edullista, että kuluttaja tulee leivän vuoksi joka päivä kauppaan ja altistuu samalla heräteostoille? Paljonko leipää menee sen vuoksi roskiin?
 

Toinen viikon hämmästys koski äitienpäiväkakkua. Olin ostamassa tällä kertaa Käpykakkua kaupasta. Virheellisen hyllyetiketin vuoksi otin seitsemän euroa kalliimman kakun ja vasta kassalla huomasin asian. Istuin marketin penkille miettimään kakun painoa ja syöjien määrää. No lopunhan voi pakastaa, ajattelin. Tutkiessani laatikon pienellä kirjoitettua tekstiä, huomasin, että tuote on ollut pakastettuna. Siis kakun loppua ei voisi enää toistamiseen pakastaa!
 

Niinpä menin vaatimaan tuotteen vaihtoa pienempään ja se kyllä onnistui. Ja loppujen lopuksi - toisenkin kakun laatikossa oli sama maininta! Pienempi kakku saatiin syötyä lähes loppuun, joten tarvetta ei ollut.
 

Miksi Suomessa ei ole selkeää merkintäpakkoa pakastetusta tuotteesta? Jopa lihaa myydään sulatettuna, jolloin sitä ei voi pakastaa raakana toistamiseen. Arvaan syyn, mutta kyselen silti.
 

Hilmanen

Käsikirjoitus vai puhuttu teksti?                                                          

14.5.2012

Televisio-ohjelmissa puhutaan käsikirjoitusta – puhuttu kieli on hukassa.

Ruokaohjelmassa kokki kehotti laittamaan jälkiruoan jääkaappiin kautta pakastimeen. Varmaan hän tarkoitti, että joko jääkaappiin tai pakastimeen. Käsikirjoituksessa oli kauttaviiva ja se myös sellaisena sanottiin.

Toisen ohjelman sisustussuunnittelija meni kangaskauppaan ja sanoi tarvitsevansa puuvilla kautta pellavakangasta. Siitähän myyjä sai heti selville, mistä on kysymys. Koko kaupan varaston voi sillä rajauksella myydä, melkein kaikki mahtuu määritelmään. Erästä kangasta katsottuaan suunnittelija sanoi haluavansa sellaista, missä valoaste nousee?? Hän tarkoitti vaaleampaa sävyä, olisitko arvannut?

Kirjoitettu kauttaviiva sanotaan tai. Kautta sana tarkoittaa jonkin paikan halki – torin kautta. Tai tieto on tullut jonkun kautta, joku on ollut välikätenä.

Turhalta tuntuu sisustusohjelman sana funktio, kun esitellään vanhasta riihestä muokattua kesämökin oleskelutilaa. Onneksi tähän riiheen ei ollut rahdattu liettualaista heinäharavaa, sellainenkin oli eräässä ohjelmassa suurena löytönä naulattu seinälle. Että kontekstissa löytyy.

Tulevan kesän säät ovat monenlaiset: paistaa, kautta sataa, kautta on puolipilvistä. Sitä odotellessa.

Hilmanen

 

Hyvä naapuriapu                                                                                

7.5.2012

Jokaisella on naapuri, lähempänä tai kauempana. Entisinä puulämmitysaikoina pidettiin silmällä, nouseeko naapurin piipusta aamuisin savua. Vaikka suomalaiset ovat tiivistäneet asumistaan, naapuriapu ei ole menettänyt merkitystään.

Jos kaupunkiympäristössä vastapäisen ikäihmisen keittiön verhot eivät avaudu tai lamppuun syty valo, jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Oman taloyhtiöni vanhuksia on saatu sairaalaan juuri tällaisen huomion ansiosta. Jos asukas ei käy keittiössä, hän voi maata sängyssään ilman juomavettä. Kolme vuorokautta ja peli on menetetty.

Jos kerrostalossa syttyy tulipalo, kaikki rapun asunnot tyhjennetään. Puolipukeissa oleville naapureille voi tarjota lämpimän suojan. Näin on kerran käynytkin. Jos rapusta alkaa kuulua hätääntynyttä itkua, joku on vaikeuksissa ja ehkä tarvitsee rauhallisen aikuisen päättämään, minkälaista apua hälytetään.

Olin viime viikonvaihteessa kiitollinen hyvän naapurin tilannekatsauksesta, kun mökin pikkutie routi monen vuosikymmenen jälkeen ajokelvottomaksi. Oletteko tulossa? Tie on poikki. Lisäksi naapuri oli raivannut kiertotieltä kaatuneet puut ja oksat ja ilmoitti, että siitä pääsee. Tuota mahdollisuutta en olisi huomannutkaan, vaan olisimme kantaneet kaiken tavaran viimeiset sadat metrit. Vaikka puhelin ja internet on keksitty, huutoetäisyydellä oleva naapuri on luotettavin avun antaja.

Jokaisella pitäisi olla puhelimeensa tallennettuna ICE-koodin takana läheinen, jolle sivullinenkin voi ilmoittaa tapahtuneesta. Vaikeaa on muistaa tai tietää, mikä olikaan puolison tai aikuisen lapsen etunimi. Jos jotain on sattunut, omainen on kiitollinen ensitiedosta. Humalaisten riitoihin ei pidä sekaantua, mutta voi harkintansa mukaan tehdä asiasta ilmoituksen.

Yksinäisyys ja pelko siitä, että kukaan ei välitä, ovat aikamme huolestuttavin ilmiö. Se masentaa ja sairastuttaa. Yhteiskunnan keinoilla ei ehditä joka paikkaan eikä ajoissa. Suomessa on edeltävinä vuosikymmeninä saatu paljon aikaan talkoilla ja naapuriavulla. Toivottavasti nämä arvokkaat asiat ovat edelleen käytössä. Kun teemme hyvänä naapurina oman osuutemme, voimme itsekin paremmin.

Hilmanen

Mikä auttaisi muistamaan?                                                                                      

23.4.2012     

Miesmuisti on vain kolme vuotta, eikä naismuisti taida olla sen kummempi. Tämä koskee kuulemma ainakin viime vuosien säätä.

Joka maaliskuu joudun miettimään, mihin laitoin syksyn viimeiseltä mökkimatkalta mukaan otetun palovaroittimen. Sitä ei voi jättää pakkasen armoille mökkiin ja koko varoitin on muutenkin epämiellyttävä vempele. Paristo pitää askarrella irti, jolloin se voi parkaista. Pariston vaihtokin pitää kotona tehdä parvekkeella, ettei naapuri soita palokuntaa.

Mihin olisin voinut laittaa varoittimen odottamaan kevään ensimmäistä mökkimatkaa? Jos ottaisin sen nyt laukusta, mihin laittaisin? Kahdessa päivässä edistyin ajattelussa ja avasin oikean kaapin, josta se löytyi. Hyvä, kun löytyi. Tunnin kuluttua olisin ollut matkalla kauppaan ostamaan uutta. Yöpymispaikassa pitää olla palovaroitin, sanoo laki. Ensi syksynä kirjoitan johonkin kalenteriin varoittimen talvisäilytyspaikan!

Minkälaisia muistitukia tarvitaan? Järjestys auttaa. Laita kodin ja auton avaimet aina tultuasi samaan paikkaan. Tyhjennä taskut, ettei lompakko henkilöpapereineen jää lenkkipusakan taskuun. Laita käsineet niille kuuluvaan paikkaan, jossa ne myös kuivahtavat paremmin kuin mytyssä taskussa. Laita puhelin paikalle, jossa pidät sitä kotona ollessasi. Jos käytät kahta puhelinta ja soitonsiirtoa, käännä puhelin nurin pöydälle muistuttamaan siitä. Pakkaa laukkuun jo illalla aamulla mukaan otettava tavara.

Käytä kalenteria. Pienet punaiset tarralaputkin auttavat. Jos olet matkoilla, kotimaailman heti muistettavat asiat voi kirjoittaa lapulle: tilaa pesutupa tms. Mikähän muistuttaisi illalla otettavasta lääkkeestä tai pitikö laittaa silmätipat yöksi? Pitääkö auton lämmittimen johto laittaa pistorasiaan? Auttaisiko lappu hammasmukin vieressä?

Perinteinen kauppalista on tärkeä. Toiseksi tärkeää on tarkistaa ennen kassalle menoa, että kärryssä on kaikki listaan kirjoitettu. Jos olit menossa kauppaan hakemaan vain maidon, voit kotiin tullessasi huomata, että kassissa on kaikkea muuta paitsi se maito. Kuka nyt lappua tarvitsee, jos vain maitoa pitää ostaa!

Hilmanen

Taloussuunnitelma vaikka tarralapuin                                                

16.4.2012

Taloudessa asumiskulut, ruoka ja velkojen maksu pitää ottaa huomioon, ennen kuin antaa tunteen viedä uusien kivajuttujen ostamiseen.

Takavuosina eräs nuori nainen sai maksamisensa järjestykseen, kun hän hankki keltaisia ja punaisia tarralappuja. Hän kirjoitti sanan vuokra 4. pvä, keltaiselle lapulle ja siirsi lapun vuokran maksettuaan kotikalenterinsa seuraavaan kuukauteen. Sähkölasku tuli joka kolmas kuukausi, sen lappu oli eräkuukauden kohdalla. Punainen lappu hälytti myöhässä olevasta laskusta. Lappurypäs tilipäivän kohdalla ilmoitti, että ensin nämä ja ruokaan varattava raha. Vasta sitten on huvitusten vuoro. Hän iloitsi saatuaan otteen entisestä kaaoksesta. Ja osasi varoa hankintoja, joiden laskut aiheuttaisivat punaisen lapun.

Taidamme elää laskujen piiritystilassa, ei ihme, että ihmiset hermostuvat. Itselle sopiva tapa pitää jokaisen löytää. Sovitun suoraveloituksen varmaan muistaakin, mutta e-laskujen lisääntyessä pitää olla hereillä, kun ilmoitus tulee puhelimeen tai sähköpostiin.

Kirjekuorissa tulevat laskut pitäisi heti tutkia. Joku kirjaa ne ennakkoon, joku vasta maksupäivänä. Joka tapauksessa laskuille pitää olla paikka, missä ne ovat eräpäiväjärjestyksessä. Monissa laskuissa on seuraavan laskun eräpäivä, kun sen vaan etsii.

Yhteistaloudessa puoliksi sovitut erät pitäisi heti siirtää tilille, josta yhteismaksut maksetaan. On sovittava, kumpi on hoitaa asiaa, niin että vuokra ja sähkö tulevat maksettua. Ikävä on yllätys, jos vuokranvalvoja lähettää huomautuskirjeen. Mistäs rahat, kun kohta pitää maksaa seuraavan kuukauden vuokra? Rahan käytöstä on syytä keskustella.

Itse käytän ennakkokirjausta päätepankissa. Merkitsen laskuun maksupäivän ja seuraan tililtä erääntyviä maksuja. Veloituksen jälkeen siirrän laskun maksettujen laatikkoon.

Suoraveloituksessa oleva maksu on helppo muistaa, se kuuluu asumisen menoihin. Käteiskortilla ostettujen kuitit pidän nipistimessä työpöydällä ja tarkistan saldovaraukset päätepankissa. Hävitän tarpeettomat kuitit, kun ostokset on veloitettu.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ikävä kyllä, ei ole puoliksi maksettu.

Hilmanen

 

Talvilomaviikko mökillä                                                                      

10.4.2012

Kaikkea löytyi: lunta, liukasta, pyryä, pakkasta ja suojakeliä. Toki oli myös aurinkoa, kuutamoa ja hankikantoa jäällä. Autolla ei uskaltanut ihan perille, vaikka tie oli lingottu, liukkaat mäet pelottivat.

Kaikki tavarat kannettiin viimeiset puoli kilometriä. Talvella kaivo on jäässä, joten tarvittava juoma- ja kahvivesikin tuotiin kanistereissa.

Ensimmäinen päivä on aina kiireinen. Pitää lämmittää, lapioida polkuja ja kairata järven jäähän vedenottopaikka. Ja taas lämmittää. Aurinkojärjestelmällä saa onneksi valoa ja tv-virtaa. Elämisen perusasioissa riittää askaretta kaikille ja uni tulee illalla suuremmin houkuttelematta.

Viikon ruokiin olin hyvin valmistautunut, itse tehtyjä kaikki. Uunillinen lihamakaronilaatikkoa, jauhelihakastikkeita pakastettuna rasioissa, säilyvää leipää ja leivänpäällyksiä. Yöpakkaset säilyttivät kaiken hyvin. Vihannesten kanssa piti olla tarkkana.

Jänikset olivat jäljistä päätellen pitäneet talvitapaamisen ja tanssit mökkitiellä. Kaksi joutsenta lensi katselemassa tulevaa pesäpaikkaa. Joitakin lokkeja lenteli samalla asialla, mutta muut muuttolinnut olivat jääneet vielä odottelemaan Suomen kevättä.

Radiota tuli kuunneltua paljon. Muutaman päivän kuluttua alkoi kiinnittää huomiota uutisiin: vaikka liikennetiedotus oli varoittanut ajokelistä ja onnettomuuksista pohjoiseen menevällä tiellä, uutistoimittaja kertoi vain tapahtumista maailman kaikilla mantereilla. Nuorison nykysanoin: ketä kiinnostaa? Monessa uutispätkässä ei ollut Suomesta sanaakaan! Maanteillä oli paljon Pääsiäisen viettoon ajavia, joille pelastuspäällikön yleinen tilannekatsaus olisi ollut uutinen. Helpolla oli uutistoimittaja Pitkäperjantain tuplapalkkansa kuitannut. Vai onko se tripla?

Tv-ohjelmissa huomasi prime-ajan tungoksen: kun perheen lempiohjelmat alkavat klo 20.00, on valittava, mitä katsotaan. Ei voinutkaan tallentaa toista ohjelmaa. Kännyköiden akut alkoivat hiljalleen hyytyä ja lopuksi käännettiin soitonsiirrolla kaikki puhelut yhteen varapuhelimeen. Soittajille sanottiin, että akku ei kestä, hyvää pääsiäistä vaan sinullekin.

On rauhoittavaa elää vaihteeksi ilman kaikkia mukavuuksia. Tulee luettua ja juteltua enemmän. Sukankudin on arvossaan, samoin pasianssi. Uudet suunnitelmat alkavat itää päässä. Kotiin palatessa valmiiksi lämmitetty asuinsija tuntui ylellisyydeltä. Ja viikon lehtikasa odotti eteisen lattialla lukijaansa.

Hilmanen

Putkilosta enemmän                                                     

26.3.2012

Olen vuosia käyttänyt ystäväni Riitan hyviä säästöohjeita. Ostettuani ihovoidetta putkilossa, käytän voiteen tarkkaan Riitan vinkin mukaan. Kun putkilo on tyhjän tuntuinen, leikkaan n. 3 cm palan pohjasta uudeksi kanneksi. Jos putkilo on pitkä, lyhennän samalla tyhjää osaa. Voidetta on vielä aika paljon jäljellä putkilon molemmissa päissä. Pohjapala toimii kantena.

Tätä keinoa voi käyttää muihinkin putkiloihin, kuten sinappiin tai kinuskikastikkeeseen.

Riitta muistutti myös huulipunapensselin hyödyllisyydestä. Huulipunapuikko on painettu hylsyyn ja vaikka näyttää, että kaikki puna on jo käytetty, pensselillä saa vielä punahuulet moneen menoon.

Hiustenpesuaineita myydään myös puolen litran pulloissa, josta ainetta tulee kämmenelle helposti liikaa. Jos isosuinen pullo sattuu suihkussa kaatumaan, pesuainetta menee hukkaan. Kun kaataa pesuaineen pumppupulloon, annostelu on helppoa.

Ihovoiteiden purkit ovat usein hämäävän suuria. Kaksoisseinämän ansiosta purkki näyttää suuremmalta kuin sisältö edellyttäisi. Kannattaa etsiä purkista tuotteen määrä. En tässä tapauksessa suosittele etsimään hintalapusta litra- tai kilohintaa. Se voi olla tosi suolainen, jos sitä on yleensä mainittu.

Vaihtoehtona tuoksuviin rasvoihin voi tietysti siirtyä tummeleihin ja vaseliiniin. Tummeli on lypsyvoide, jolla Mansikin vetimet ovat perinteisesti pysyneet pehmeinä. Se on oikein hyvä käsivoidekin, monet ovat kokeilleet. Mutta mitähän asuinkumppani sanoo, jos pistät kilon Tummelipurkin kylpyhuoneen hyllylle? Pienempiä purkkeja varmaan löytyy.

Laitan lopuksi vielä niksin, jonka kuulin vuosia sitten. Keittiön pienissä palovammoissa kirvelyn saa loppumaan, kun sivelee siihen hammastahnaa. Jos kirvely jatkuu, voi pestä ensimmäisen kerroksen pois ja laittaa tahnaa vielä toistamiseen. Aina on tepsinyt. En ota vastuuta niksin lääketieteellisestä puolesta.

Hilmanen

Salaattiostoksilla                                                                          

19.3.2012

Mitä salaattia ostin? Haluan yleensä suosia kotimaista ja lähellä kasvatettua. Tunnen nyt pistelyä tunnossani, kun olen muutaman kerran ostanut salaattisekoitusta, jonka viljelypaikka on Ruotsissa tai Italiassa.

Miksi näin on käynyt? Aikaisemmin käyttämäni suomalainen ruukussa myytävä salaatti painaa n. 120 gr., merkinnän mukaan puhtaasti viljeltyä. Salaatti myydään kappalehintaan. Vain osa on syötävää salaatinlehteä, loppu ruukun ja turpeen painoa. Kun turpeen pitää olla kosteaa, osa painosta on pakostakin vettä. Mikä on syötävän osa kilohinta? Toisen viljelijän tuote on erinomaista, ilman ruukkua ja ilman torjunta-aineita viljelty. Rapea salaatti sisältää paljon vettä ja on pian syöty. Salaatin kilohinta on helpompi laskea.

Suomessa salaatti kasvatetaan keinovalolla ja pakkasta torjutaan lämmittämällä. Tiedossani ei ole, hyödyntävätkö puutarhurit aurinko- tai tuulivoimaa. Kasvihuoneet sijaitsevat avoimilla pelloilla, johon osuu sekä aurinko että tuuli. Ruotsalaisen tuotteen kasvatuksessa pätevät samat olosuhteet. Italian kasvihuoneissa tai ulkona salaatit viljellään paremmissa olosuhteissa. Harvemmin on pakkasta ja aurinkoisia päiviä runsaammin.

Ostamassani 125 gr. italialaisessa salaattisekoituksessa kaikki oli syötävää. Kaupat hinnoittelevat pakkaukset eri tavoin, mutta kilohinta oli näkyvissä. Pakkauksessa oli eri laatuja ja löysin uusia makujakin. Torjunta-aineista ei ole mainintaa, ehkä niitä on käytetty. Kuljetusmatka Italiasta on pitkä eikä ostokseni työllistä suomalaista puutarhuria.

Kaupassa kuluukin enemmän aikaa, kun miettii valtakunnan vaihtotasetta salaattia ostaessaan. Entä kuinka suuri on ostajan hiilijalanjälki? Lämmitys – valaistus – kuljetusmatka – työllistävä vaikutus, miten kuluttaja voi näitä verrata keskenään? Jos minulle tuodaan salaattia Italiasta, mitä sinne voidaan vastaavasti viedä? Sahatavaraa vai poronlihaa?

Joku kompromissi on tehtävä. Pitänee tasapainoilla näiden asioiden kesken ja toimia oman harkinnan ja lompakon mukaan. Jossain vaiheessa on pakko edetä liha- ja makkarapakettien merkintöjä tutkimaan, että lopulta ehtisi kassajonoon saakka.

Hilmanen

 

 

Onko varastotilassa vuosien pöly?
 

12.3.2012

Muutaman kerran vuodessa joku kertoo vuokraamastaan varastotilasta, josta aiheutuu kuluja maksettavaksi joka kuukausi. Kuluista on jo kertynyt satasia kuukausien tai vuosien mittaan.
 

Mikä tarve on saanut kertojan vuokraamaan ylimääräisen varastotilan? Usein se on jonkun läheisen kuolema, kun ei ole ollut voimavaroja seuloa jäämistöä tai perhetilanteen vuoksi on muutettu pienempään asuntoon. Joskus syynä on päättynyt yritystoiminta ja loppuvarastolle on vuokrattu säilytystilaa. Yritystoimintaa ei ole kuitenkaan jatkettu.
 

Eräs kertoi, että toinen ja kolmaskin ikääntynyt sukulainen oli kuollut ja kaikkien tavaroita oli tuotu samaan varastoon. Siellä oli silloin vielä tilaa. Jonkun pitäisi selvittää, jakaa, myydä tai lahjoittaa tavarat pois.
 

Erilaisten yrityskauppojen vuoksi varastotilan vuokrasopimus voidaan sanoa irti tai taloyhtiön putkiremontti vaatii tilan tyhjennyksen. Ajankohta saattaa olla yhtä hyvin joulun aika tai keskikesä. Löytyykö silloin sukulaisia tai muita vapaaehtoisia purkamaan laatikoita ja päättämään tavaroiden kohtalosta? Kuulemma taloyhtiöiden kellarikomeroissa säilytetään tavaraa, joille tulee arvoa vasta, kun on sattunut vesivahinko. Ja kun vakuutusyhtiöön laaditaan vahinkoilmoitusta.
 

Jos asia kolahti kohdallasi, ota nyt projektipäivä ja tartu toimeen. Mikäli tiedät ikääntyneiden vanhempiesi säilyttävän tavaraa sodan, kadon tai muun luonnonmullistuksen varalle, tarjotkaa joukolla apua. Kiinalaisen ajattelun mukaan, ihminen ei tarvitse tavaraa, jota ei ole käyttänyt kahteen vuoteen. Pitääköhän minunkin laittaa iso lappu omaan vaatehuoneeseeni?
 

Ennakkotiedon mukaan ainakin Helsinkiin on tulossa Kevätsiivouspäivä toukokuussa. Se voisi olla samanlainen yhteistapahtuma kuin oli Ravintolapäiväkin. Jokainen voi perustaa päiväksi kirpputorin pihapiiriinsä. Idean arvellaan leviävän muuallekin Suomeen. Taloyhtiöissä tarvittaneen isännöitsijän lupa.
 

Pidä silmällä asian etenemistä omalla paikkakunnallasi ja vapauta turhat tavarat niitä haluavien käyttöön.
 

Hilmanen

 

Kauppojen korttilaitteet                                                                        

5.3.2012

Otto-automaatit ovat harvenemassa. Mökkipaikkakunnallani pitää ajaa 18 km rahaa nostaakseen. Jotkut kunnat ovatkin lähteneet tukemaan automaatin kustannuksia varmistaakseen palvelun. Kortilla ostaminen on silti kätevää ja sen käyttöön tottuu, kannattaa luopua ennakkoluuloistaan.

Kauppojen korttilaitteita on monenlaisia. Kortti laitetaan eteen tai ylhäältä, toisissa on pin-koodia suojaava reunus, kaikissa ei ole. Pin-koodi pitää aina opetella ulkoa.

Kävin erikoisliikkeessä, jossa kortti työnnetään päältä ja se uppoaa erittäin syvään. Jutellessani unohdin ottaa kortin ja olin jo siirtynyt pakkaamaan, kun kassa ojensi korttini. Harmittelin asiaa, jolloin kassa sanoi, että heillä kortti ei unohdu. Korttilaite piippaa, jos kortti on jäänyt laitteeseen. Kotimatkalla mietin, mitä olisi pitänyt tehdä? Kannattaakin tallentaa puhelimeen numero, jonne voi ilmoittaa kortin katoamisesta. Silloin kauppojen kassajärjestelmä näyttää pankin asettamat varoitukset.

Omassa lähikaupassani allekirjoitetaan vielä ostokuitti. Kassan tulee tarkastaa allekirjoituksen yhtäpitävyys kortin kanssa. Jos ostos on yli 50 e, myös henkilöllisyys on tarkastettava ja muutenkin harkinnan mukaan. Tämäkin kauppaketju pilotoi jo uutta kassajärjestelmää, joka on tarkoitus ottaa käyttöön lähiviikkoina. Kassakone tulostaa kuitin vasta sitten, kun asiakas on ottanut kortin pois laitteesta.

Allekirjoituksella kuittaaminen alkaa olla eilispäivää. Jos pin-koodia ei ole urkittu, pelkällä kortilla ei saa tavaraa ostettua. Pankit kehottavatkin suojaamaan tunnusluvun näppäilyn aina kädellä tai lompakolla, jopa automaatilla rahaa nostettaessa. Suojataan siis oma pin-koodi urkkimiselta!

Kortilla maksaminen hämärtää joidenkin mielestä rahan kulumista ja varsinkin luotollinen tili kasvattaa velkaa. Toivottavasti laskuun on varauduttu. Kauppaketjun oma tililuotto sitouttaa, voiko ostaa jostain muualta, jos raha menee edellisen kuukauden laskun maksamiseen?

Visa Electron-kortti on kansainvälinen automaatti- ja maksukortti tai pelkkä automaattikortti. Kate varataan tililtä heti tapahtumassa. Itse suosin tätä korttia, jolloin voin paremmin seurata tilini tilannetta.

Hilmanen

 

Älä äänestä puhelinlaskuasi ulosottoon                                             

 

20.2.2012

Suomessa on uskomattoman paljon hyviä laulajia ja on viihdyttävää kuulla heitä erilaisissa tv-ohjelmissa. Ohjelman edetessä laulajat kehittyvät tai putoavat. Formaatin mukaisesti jäljelle jää vain yksi, voittaja.

Sekin on mukavaa, että katsojat ja fanit voivat ottaa osaa mielipiteillään. Suosikkiaan voi äänestää voittoon, mutta fanittamisessa piilee vaara: puhelinlaskut voivat paisua moninkertaisiksi.

Ihmiset haluavat suosikkinsa voittavan. Kisan ja kevään edetessä innostus kasvaa. Sunnuntain Idols-lähetyksessä kuulin, että kertanäpäytyksellä voi antaa useamman äänen. Sehän ilmeisesti tarkoittaa, että kulut kasvavat. Kuinkahan siitä puhelinlaskusta aikanaan selviää?

Moitin tapaa rahastaa ihmisten intoa ja varsinkin nuorten innostusta lisäten kerättävää rahaa ohjelmayhtiön voitoksi. Summaa en ole koskaan nähnyt julkistettavan, liikesalaisuus.

Jos nyt haluat fanittaa suosikkiasi kymmenillä euroilla, se pitäisi tehdä käteisellä eikä puhelinlaskua kasvattaen. Osta prepaid-kortti siihen tarkoitukseen. Älä äänestä puhelinlaskuasi ulosottoon!

Hilmanen

Oma Yhteisvastuuteko                                                                       

9.2.2012

1950-luvulla Helsingin Töölössä ja Katajanokalla näki joissakin kerrostalojen huoneistojen ovissa metallisen kilven: Auttaa kirkon kautta. Sen jälkeen rappuihin ilmestyivät taulut: Kerjääminen ja kaupustelu kielletty. Ilmeisesti kirkon kautta auttaminen oli enemmän kuin ne roposet, joita meidän on vaivatonta pudottaa keräyslippaaseen tai lahjoittaa automaatilla.

Olen ihastunut sanaan mukavuusalue. Kuinka monta kertaa valitsemmekaan vaihtoehdon, joka menee kuten aina ennenkin, eikä altista miettimään muutosta. Mukavaa ja helppoa.

Voisimmeko tässä yhteisvastuuasiassa ottaa askeleen pois omalta mukavuusalueeltamme?  Voisimmeko edes kerran tänä keväänä auttaa jotain tarvitsevaa aivan henkilökohtaisesti eikä vain keräykseen osallistumalla? Jos jokainen suomalainen tekee yhden hyvän työn, se on viisi miljoonaa hyvää työtä. Kaikkeen auttamiseen ei tarvita rahaa.

Presidentinvaalin viime viikkoina kuulimme taas huolesta nuorten puolesta. Kesätyöpaikkoja pitää saada lisää. Kotona arkaileva nuori, joka ei löydä suuntaa ja paikkaa elämälleen, romahduttaa ainakin yksinhuoltajaäidin talouden. Äiti velkaantuu, jos hän yrittää elättää myös aikuisikään tulleen työttömän lapsensa.

Tulin tiistaina Velkalinjan päivystyksestä ja raitiovaunussa kierteli nuorehko mies, joka pysähtyi puhumaan hiljaa asiaansa matkustajille. Kaikki pudistelivat päätään ja hän tuli vuorostaan minunkin kohdalleni. Hän pyysi kahta euroa päästäkseen bussilla veljensä luo Espooseen. Veli on saanut jostain sähkökitaran, jonka hän voisi saada. Ei ole rahaa bussimatkaan, kun edunvalvoja ei sitä anna. Muu nautintoaine ei tuoksahtanut, tupakka kylläkin. Veli oli kuulemma antanut askin. Miehen olemus ja tarina tuntuivat uskottavalta. Sanoin silti tavanomaisesti, että en anna rahaa, teen osani vapaaehtoistyössä. Olipa farisealainen lausahdus, hävettää.

Jos en olisi ollut nälkäinen ja ilman lounasta, olisin uhrannut lähes tunnin ja käynyt kokeilemassa Espoon bussin ovella, haluaako hän todella matkustaa Espooseen. Nyt pysyin omalla vaivattomalla mukavuusalueellani. Seuraavalla kerralla teen kyllä hyvän yhteisvastuuteon antamatta silti huijata itseäni.

Annetaan nyt apumme Yhteisvastuukeräyksen kautta ja lisäksi aivan Oma Yhteisvastuutekomme sitä tarvitsevalle!

Hilmanen

Bioroskat ja -pussit.                

2.2.2012

Teen yleensä ruokani itse perusraaka-aineista. Biopussiin kertyy vihannesten kuoria ja paljon sellaista, joka taloyhtiöni ohjeen mukaan kerätään biosäiliöön. Pientaloissa ja mökeillä on jo omat kompostorinsa multaa tekemässä ja jotain voidaan polttaakin.

Huomasin, että monta käytettyä paperinenäliinaa ja talouspaperia sujahti ensimmäiseen astiaan eli sekajätepussiin. Ja vain siksi, ettei tullut vedettyä telinettä riittävästi ulos. Kun vaihdoin bioastian telineen etuosaan, siihen osui paremmin ja pussi onkin nyt täydempi kuin sekajätteisiin menevä pussi.

Innostaako askartelu? Sanomalehdestä saa taiteltua ilmaisen biopussin, niitit eivät kuulemma haittaa. Käytetyt isot kirjekuoret tai pahvirasiatkin sopivat. Kaupan biopussit maksavat 14 - 15 c/kpl, paperiset ehkä vähemmän. Jos pussi vaihdetaan joka toinen päivä, se maksaa n. 26 euroa/vuosi.

Biopussien ostamiseen pitää oikein syventyä. Ostin tavaratalon siivousvälineosastolta kotimaisia pusseja. Pussit olivat läpinäkyvän kiiltäviä, rapisevia ja bio-sana oli kovin pienellä, ei kahvoja. Sain vilkuilla biosäiliön luona, ettei vaan kukaan luule, että tavallista muovipussia käyttäisin. Annoin palautetta valmistajan nettisivuilla, mutta varmaan on kiire, kun ei ole mitään kuukausiin kuulunut.

Nyt olen katsonut, että pusseissa kahvat, jotka voi kätevästi solmia. Vielä tuli yksi ongelma. Pussin pitää olla 20 l vetävä, jos on tarkoitus täyttää sillä se tavallisin bioämpäri. Olin ostanut erään kaupparyhmän pusseja ja perunankuoret olivat pussin sivulla, onneksi kuitenkin astiassa eikä kaapissa. Pussit oli tarkoitettu pieneen astiaan.

Kyllä nykyihmisellä on vaikeaa! Ennen vaan kipattiin roskat likasankoon, joka kaadettiin kuulemma tunkiolle tai vietiin peltiseen tuoksahtavaan pönttöön kerrostalon pihan perälle. Ehkä oli puuhella, jossa käärepaperit poltettiin. Emmehän kuitenkaan halua niitä aikoja takaisin.

Oletko käynyt sekajätteen kaatopaikalla? Silloin osaat arvostaa kompostointia ja tavaroiden uusiokäyttöä. Kotitalouden pienillä teoilla ne suuretkin asiat etenevät!

Hilmanen

 

Eteläisessä naapurissa Teiden helmassa.      

 23.1.2012

Lomalaisena ja kuluttajana tuli katseltua tilannetta Kanarialla. Tammikuun sää oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, jonka arveltiin johtuvan ilmaston lämpenemisestä. Kuivuus on vaivannut, hotellissa olikin kehotus osallistua ympäristötavoitteeseen säästämällä vettä ja sähköä. Hotellien katoilla oli riveittäin aurinkopaneeleja. Kierrätys on vahvasti alkamassa.

Paikallislehden mukaan turismin määrä on ollut nousussa. Sunnuntain lisääntynyt aukiolo ja alennusmyynnit ovat lisänneet kauppojen myyntiä. Lomakaupungissani matkailijoiden enemmistö oli vanhempaa väkeä ja kaupat olivatkin supistaneet iltaista aukioloaan. Kadulla kuuli ranskaa, saksaa vähemmän kuin ennen ruotsin ja suomen lisäksi. Eurooppalaiset ovat ehkä lisänneet sisäisiä matkoja, yhteinen euromme on hyvä kaikkeen hintavertailuun. Kaikkialla oli siistiä ja jalan kuljettavia katuja oli rakennettu lisää. Suojatielle yrittävä jalankulkija sai heti ylitysvuoron.

Kylttejä myytävistä tai vuokrattavista liikehuoneistoista oli aika paljon ja eräs suomalaisten käyttämä hotelli oli suljettu. Suomalaisella matkatoimistolla oli suuri huoli perjantaina, kun maanantaina tuleville piti löytää uudet majoitukset.

Palvelu oli tosi hyvää, asiakas oli arvossaan. Ravintoloiden tarjoilijat melkein juoksivat.
Ruoka oli halvempaa kuin Suomessa. Kaupoissa ja ravintoloissa oli hyvät kassajärjestelmät ja maksusta sai eritellyn kuitin.

Vihanneskaupassa oli kertakäyttökäsineitä, jonka paikkakuntalainen laittoi käteensä tuotteita valitessaan. Me emme niitä heti huomanneet ja espanjalainen asiakas motkotti myyjälle ihmisistä, jotka tulevat tänne osaamatta tapoja. Kuulostaako tutulta? Minähän en olisi moitetta ymmärtänytkään, mutta espanjaa opiskeleva sisareni ymmärsi.

Takavuosien ilmaiset siniset muovikassit olivat hävinneet ja tilalle oli kehitetty vihreitä, isoja nailon-   ja kuitukasseja, jotka maksoivat -,60 e. Kasseihin oli painettu isot kierrätyslogot ja kauppaketjun nimi oli pienemmällä tekstillä. Viikonloppuna perheet ostivat ruokaa ehkä koko viikoksi. Sähköinen allekirjoitus oli ilmeisen yleistä pin-koodin sijaan.

Ainut palvelurike oli suomalaisen omistamassa yrityksessä. Ja usko tai älä – hyvän hotellin aamiaistarjoilussa eräs suomalainen teki kasan voileipiä, jotka tunki käsilaukkuunsa!

Tunsin kuuluvani yhteiseen Eurooppaan ja huomasin, että meilläkin on vielä oppimista.

Hilmanen

Kuka on taloutesi rahaministeri?                                                        

9.1.2012

Joulu on nyt ohi, paremmalla tai huonommalla puolella, vähän ihmisestä riippuen. Toivottavasti läheisille annetut lahjat olivat onnistuneita ja ennen kaikkea niitä on varottu ostamasta velaksi.

Tammikuussa on hyvä aika suunnitella alkanutta vuotta. Kuka on Sinun taloutesi rahaministeri? Oman talouden suunnitteluun voi ottaa vinkkejä, mutta asiat pitää kuitenkin tehdä itse. Kuulee sanottavan, että ei voi suunnitella, kun ei ole rahaa. Jos rahaa on vähän, vaivaa pitää nähdä paljon enemmän. Vaivaa ja omaa työtä.

Vanha sananlasku sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Yllättävää kyllä, viisaudessa on perää. Pakollisista menoista, kuten asuminen, lääkkeet, ei voi tinkiä, mutta muita menoja pitää miettiä. Voiko puhelinkuluja hillitä? Ostaako toisten tekemää työtä silloinkin, kun voisi tehdä sen itse?

Miksi maksaa einesruokien valmistajille tavallisesta perusruoan tekemisestä, kun itse tekemällä saa halvemmalla paremmista raaka-aineista? Eikö voisi lisätä arkiliikuntaa kävelemällä tai pyörällä, autolla tai bussilla ajamisen sijaan? Eikö lopultakin voisi lopettaa tupakanpolton ja ostaa sillä rahalla jauhelihaa ja perunoita? Mitä lääkäri arvelee arkena kaljoittelusta?

Jos arkisin ei ihan oikeasti ole aikaa syömisen suunnitteluun, siihen pitää paneutua viikonloppuna.  Jos loppukuussa on tiukkaa ruokarahoista, voi tehdä ajoissa viimeisen viikon ruoat ja pakastaa ne kerta-annoksina. Se vaatii sitä suunnittelua ja vähentää samalla kaupassa käyntejä. Jokainen vältetty kauppareissu on säästetty euro, jopa kaksi.

Talouden rahaministeri onnistuu työssään vain, jos kaikki jäsenet ovat asiassa mukana. Jos olet itsesi rahaministeri, et voi onnistua, jos kaikki jäsenet eivät ole asiassa mukana. Eli jos vasen käsi ei tiedä, mihin oikea käsi euroja heittelee ja aivotkin ovat jääneet takin mukana narikkaan.

Suunnitellaan hyvin arki, sitähän on viikosta valtaosa.

Hilmanen

 

Tuliko jotain luvattua uudelle vuodelle?       

2.1.2012

Useimmat lupaavat tehdä jotain ystävyyden, liikunnan, huonojen tapojen karsinnan tai jonkun muun kohennettavan asian hyväksi. Jos tuli luvattua liikaa, huomaa tammikuun puolessa välissä, että vanha meno jatkuu. Omasta lupausvalikoimasta on ainakin yksi melkein onnistunut.

Tiedän, että kävelemistä pitää lisätä. Keväällä, kun mökkikausi alkaa, liian vähäinen liikunta on kostautunut särkevinä jalkoina. Erään uuden vuoden lupauksena päätin kevääseen mennessä kirjata ylös kaikki tavalliset ulkona liikkumiset, jotka ylittävät puoli kilometriä. Tavoitteena oli ”kävellä” mökille ja takaisin vappuun mennessä. Matkaa kertyisi yli 300 km.

Kirjasin kilometrit ja huomasin, että kävelin aikaisemmin bussilla tekemiäni matkoja. Vinkkinä: lisään uuden matkan heti edelliseen ja kirjanpito on valmis. Miksei vaikkapa xx/tavoite, jos joku saa sillä itsensä paremmin motivoitua.

No, miten siinä sitten on käynyt? Joka talvi on tullut parin viikon pakkas- tai liukkauskausi, joka on vaikeuttanut liikkumista. En ole kertaakaan päässyt takaisin kotiin, vaan olen jäänyt matkalle jonnekin Porvoon ja Koskenkylän vaiheille. Teoriassa olen siis kävellyt ainakin mökille asti ja osin takaisin päin. Kirjaaminen olisi pitänyt aloittaa jo joulukuun alussa tai lisätä päivittäisiä kilometrejä.

Vuodelle 2012 lupauksena on ostaa postimerkkejä käsilaukkuun. Saan läheisiltäni kortteja paikoista, joissa he työ- tai muilla matkoillaan pikaisestikin käyvät. Tekstiviesti on oikein mukava, mutta se on tuskin tallella vuoden kuluttua.

Kortin lähettäminen on ollut mielessäni, kun käväisen jossain ”keravalla”. Kortteja löytyy, mutta ei postimerkkejä. Nyt niitä on mukana ja voin yllättää saajan lähettämällä kortin vaikka kauppahallista. Kävelykin jatkuu, joko tänä vuonna onnistuu?

Toivotan hyvää alkanutta vuotta ja sitkeyttä lupausten pitämiseen.

Hilmanen