Päiväkirja 2012

Millaista on elää ylivelkaantuneena?

Torstai 3.5.2012

Työnohjaajani ehdotti, että voisin laatia oppaan siitä, millaista on elää ylivelkaantuneena. Oppaassa voisi olla arkipäivän ohjeita siitä, miten maksuhäiriömerkinnän ja velkataakan kanssa selvitä. Yhteiskunta tekee ylivelkaantuneen elämän monimutkaiseksi. Elämän vaikeuttamisen logiikkaa on hankala ymmärtää, sillä elämisen vaikeus korreloi suoraan velkojen maksamisen vaikeutumiseen.

Kaikki tietävät, että maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa asunnon saamista ja voi olla esteenä työpaikan saamiselle. Millä tavalla näiden asioiden mahdottomaksi muuttuminen parantaa ylivelkaantuneen velanmaksukykyä?

Kaikki vuokranantajat eivät vaadi puhtaita luottotietoja, mutta este asunnon saamiselle tuleekin sitten mutkan kautta. Vuokranantaja edellyttää vuokralaiselta kotivakuutusta. Kotivakuutusta ei maksuhäiriömerkintäinen saa, joten asunnon vuokralle saaminen jää haaveeksi.

Ulosottoon joutunut ylivelkainen voi menettää asuntonsa palkan ulosmittauksen vuoksi, sillä ulosotto ei ota huomioon asumiskuluja. Omistusasunnon ja asumisoikeusasunnon ulosottomies voi ulosmitata. Vuokra-asuntoon ulosottomies pääsee käsiksi mutkan kautta eli ulosmittaamalla henkilön tuloja niin, että rahat eivät enää asumiseen riitä. Ulosmittaus on Suomessa niin kova, ettei rahat sen jälkeen todellakaan riitä asumiseen, välttämättömiin elinkustannuksiin sekä pakollisiin laskuihin. Jostain on tingittävä, joten ulosotossa olevan ylivelkaantuneen laskut laahaavat koko ajan perässä. Lisävelkaantumista tapahtuu, kun puhelinlaskut ajautuvat pikku hiljaa perintään.

Yhteiskunta on keskittynyt ylivelkaantuneen kurittamiseen ajattelematta sitä, että nykyiset kuritustoimeenpiteet tekevät ylivelkaantuneen toimintakyvyttömäksi. Toimintakyvyttömyys tarkoittaa myös kyvyttömyyttä maksaa velkoja; näin pitkälle ei viranomainen ole ajatellut.

Ulosmittauksen määrän voisi laskea toisinkin. Velkajärjestelyssä käytettävä maksuvaralaskelma olisi kohtuullinen. Maksuvaralaskelmassa varmistetaan, että asunto säilyy ja velallinen saa välttämättömät lääkkeet, ruoan ja arki pyörii. Ihminen, jonka perusturvallisuus on kunnossa, pystyy maksamaan velkojaan. Nykyinen järjestelmä vie ihmiseltä perusturvallisuuden ja tekee elämästä painajaismaista.

Kun ulosottomies vie, niin toimeentulotuki korvaa. Ulosmittauksen määrä on niin kova, että moni ulosoton asiakas päätyy toimeentulotukiluukulle. Ulosmittaus otetaan toimeentulotukilaskelmassa huomioon silloin, kun ulosmittaus tehdään suoraan palkasta tai muusta tulosta. Vapaaehtoiset maksut ulosottomiehelle ovat eri asia. Niitä ei huomioida toimeentulotukilaskelmassa. Onko kyse siis siitä, että ulosottoviranmaiset saavat rehvastella suurilla ulosoton luvuilla? Tänä talvena niitä lukuja ylpeydellä luettiin uutisissa, ajattelematta lainkaan sitä, että veronmaksajat päätyvät maksamaan suuren osan ylivelkaantuneiden veloista. Veronmaksajat maksavat toimeentulotuen kulut. Kun ulosottomies vie, toimeentulotuki antaa tilalle, niin veronmaksaja on se, joka saa laskun. On muuten hölmöläisten hommia!

Jos ulosmittaus toimitettaisiin maksuvaralaskelman mukaisesti, toimeentulotukioikeutta ei syntyisi. Tällöin jokainen maksaisi itse omat velkansa. Esteenä tälle käytännölle on tietenkin se, että ulosoton luvut putoaisivat. Luvut putoaisivat kuukausitasolla, mutta ihmiset jaksaisivat ulosotossa pitempään, kun heillä säilyisi asunto ja työ. Pitkällä tähtäimellä ulosoton tulos paranisi. Suoraan sanottuna minä en maksaisi velkoja päivääkään, jos ulosotto aiheuttaisi minulle asunnon tai työn menetyksen. Näin ihmiset ajattelevat. Kurittaminen on aina huono vaihtoehto. Se ei johda mihinkään hyvään.

Ylivelkaantunut on myös hirveän yksin. Jos saat virheellisen laskun, joudut taistelamaan yksin kokonaista suurta perintäkoneistoa vastaan. Ylivelkaantunut on häpeissään, joten hänen on vaikea pyytää apua. Monet ylivelkaantuneet salaavat ongelmansa kaikkein läheisimmiltäkin ihmisiltä. Ylivelkaantuminen eristää muista. Ylivelkaantuneena ei ole mahdollista harrastaa tai osallistua niin kuin muut. Ylivelkaantuminen ja yksinäisyys masentaa ja lamaannuttaa, aiheuttaa itsemurhia. Yhteiskunnassa, jonka mielestä suurin rikos on huonosti hoidetut raha-asiat.

Millaista on elää ylivelkaantuneena - opas voisi alkaa lauseella: "Yritä maksaa vuokra ja sähkö." ja loppua lauseella: "Muuhun et juuri pystykään."

"Zenin ytimenä on läsnä olevan hetken veitsenterällä kulkeminen. On siis oltava niin kertakaikkisen täydellisesti läsnä, ettei yksikään ongelma, ei mikään kärsimys, ei mikään, mikä ei ole sisin olemuksesi, voi pesiytyä sinuun." Eckhart Tolle

Matkoilla ja radiossa

Keskiviikko 4.4.2012

Aurinkoinen aamu alkoi hotelli Cumulus Kaisaniemestä. Muuten sää muistuttaa enemmän Joulua kuin lähestyvää Pääsiäistä. Maanantai-iltana Pirkanmaalla koettiin lumimyräkkä, joka tukki liikenteen kaikkialla Tampereen ympäristössä. Paasikiventiellä oli kuulemma 10 rekkaa jumissa. Tampere – Helsinki moottoritie suljettiin useiden ketjukolareiden vuoksi. Itse vietin maanantai-iltaa pääkaupungissa. Täällä satoi jokusen sentin räntää, mutta liikenne näytti soljuvan esteettömästi. Tampereella lunta siis riittää. Sinne palaan tänä iltana.

Tänään on tarkoitus lähteä käymään Tervalammella. Tervalammen kartano on kuntoutuskeskus helsinkiläisille päihdeongelmaisille ihmisille. Kuntoutuskeskuksessa on 108 asiakaspaikkaa. Kuntoutusta on tarjolla miehille, naisille ja perheille. Tervalampi sijaitsee jossain Espoosta Vihtiin päin. Näin olin katsovinani kartalta. Matkaan Tervalammelle tänään Helsingin A-killan toiminnanjohtaja Petri Hälikän kanssa. Tuskin sinne yksin löytäisinkään – jo kuuluisuutta niittäneen suuntavaistoni ansiosta.

Tänään kannattaa kuunnelle Jyväskylän radiota!
Tänään nimittäin aloittaa PA-ryhmä Jyväskylä. Radio Jyväskylä on tehnyt pienen jutun ryhmän aloittamisesta. Juttu tulee tänään useita kertoja päivän aikana ulos radiosta. PA-ryhmä Jyväskylä kokoontuu tästä eteenpäin joka keskiviikko klo 18 – 20 Jyväskylän Katulähetyksen Nuorten talolla (katutaso), osoite: Gummeruksenkatu 13, 40100 Jyväskylä. Ryhmään ovat tervetulleita kaikki, jotka kokevat olevansa talous- ja velkavaikeuksissa. Vaikeudet ovat hyvin suhteellisia, joten mitään tiettyjä velkamääriä ei tarvitse olla voidakseen osallistua ryhmään.

Viime viikolla kävin tapaamassa oppimisvalmennuskoordinaattori Mirva Gullmania Erilaisen oppimisen keskuksessa Helsingissä. Mirva kertoi, että joka neljännellä suomaisella olisi oppimisvaikeuksia. Niitä ovat kielelliset erityisvaikeudet, hahmotusvaikeudet, tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet ja motoristiset erityisvaikeudet. Oppimisvaikeudet ilmenevät usein yhdessä: lukivaikeuksisella on usein vaikeuksia myös matematiikassa ja matematiikan oppimisvaikeuksia omaavalla hahmottamisen häiriöitä.

Miten oppimisvaikeudet vaikuttavat talous- ja velka-asioiden hallintaan? Sitä olen ryhtynyt miettimään. Selvää on, että jos ihmisellä on vaikeuksia matematiikan ymmärtämisessä, se näkyy myös raha-asioissa. Jos henkilön on vaikea hahmottaa aikaa, kykeneekö hän selviytymään taloussuunnitelman tekemisestä? Vai käykö niin, että hän ei kykene tekemään kauaskantoisia suunnitelmia, jolloin riski joutua talousvaikeuksiin on ilmeinen?

 Usein oppimisvaikeuksiset leimataan laiskoiksi, tyhmiksi tai epämotivoituneiksi. Talous- ja velka-asiansa huonosti hoitaneet leimataan huonoiksi ja vastuuttomiksi ihmisiksi. Kuka haluaisi olla laiska, tyhmä, epämotivoitunut, huono ja vastuuton? Kaikelle käyttäytymiselle on varmasti syynsä. Nyt jo tiedetään, että kaksisuuntainen mielialahäiriö saattaa aiheuttaa ylivelkaantumista. Uskon vahvasti, että oppimisvaikeudet lisäävät riskiä joutua talous- ja velkaongelmiin. Yritämme Mirvan kanssa lisätä nyt tietoisuutta oppimisvaikeuksista Omille jaloille -toiminnassa. Jos joku tunnistaisikin itsessään oppimisvaikeuden, tulisi siitä siis tietoiseksi, hän alkaisi ymmärtää itseään ja omaa käytöstään paremmin. Oppimisvaikeus ei tarkoita sitä, ettei ihminen voisi oppia tai että hän oppisi huonommin. Oppiminen tapahtuu eri tavalla ja tahtiin kuin muilla. Kun tämä otetaan huomioon, voi oppimisvaikeuksia omaavakin oppia samalla tavalla kuin muut!

Toivo on uusiutuva luonnonvara.
Jos se jonkun päivän päätteeksi loppuu,
voit aina seuraavana aamuna hankkia lisää.
(Barbara Kingsolver)

Laskuja

Maanantai 19.3.2012

Näin viime yönä unta, että TV:n katselusta piti pulittaa 1500 euroa/ kk. Tällä hinnalla sai käyttöönsä kanavapaketin, jonka saa näkyviin nykyisellä TV-lupamaksulla. Yhden radioaseman kuuntelu maksoi myös 1500 euroa/ kk. Näitä laskuja katsellessani haikailin aikaa, jolloin reilulla 60 eurolla selvisi TV- katselut ja radion kuuntelut. Unessa päätin pyhästi kirjoittaa blogiini laskuista.

Tämä ei ole unta. Alektum kirjoittaa maksuvaatimuksessaan: ”Alektun Perintä Oy on myynyt teihin kohdistuvan erääntyneen saatavan Alektum Perintä Oy:lle…” Anteeksi mitä? Onko tämä kirjoitusvirhe vai myykö Alektum saataviaan itselleen? Kumpaakaan en ihmettele.

Köyhä maksaa laskuistaan enemmän. Taannoin TV-lupamaksuni viivästyi noin kuukaudella. Maksoin lupamaksun heti seuraavana tilipäivänä. Kun olin laskun maksanut aamulla, ja iltapäivällä tuli kotiin, päivän postin joukossa oli kirje Viestintävirastolta. Se oli maksumuistutus. Revin maksumuistutuksen roskiin, sillä olin maksanut kyseisen maksun aamulla. Asia ei ollutkaan sillä kunnossa, vaan seuraavassa kuussa sain Viestintävirastolta uhkauksen: He siirtävät maksamattoman viivästysmaksuni 12 euroa ulosottoon! Mikä tuollainen 12 euroa edes on? Ensimmäisen maksumuistutuksen hinta on viisi euroa!

Soneran laskut laahasivat aikoinaan noin kuukauden jäljessä. Sonera laskutti kahta puhelinliittymää ja erikseen nettiä. Nettilaskut tulivat sähköpostiini, joten unohdin ne aina. Otinkin sellaisen tavan, että odotin maksumuistutusta nettilaskusta, koska se lähetettiin paperisena. Eräänä päivänä Sonera oli lähettänyt oikein monta laskua. Kaikki olivat maksumuistutuksia. Ihmettelin ennen kaikkea muistutusten loppusummia. En ollut nähnyt sellaisia summia alkuperäisissä laskuissa. Summat olivat suurempia. Soitin Soneralle. Selvisi, että he olivat yhdistelleet puhelin- ja nettilaskuja yhteen ja samaan laskuun, joskin puhelimista ja netistä oli lähetetty vielä erillisiä maksumuistutuksia. Anteeksi mitä? Oliko tarkoitus, että köyhä ja huonon omantunnon soimaama ihminen ei kehtaisi kysellä mitään ja maksaisi vaan mukisematta? Hieman oli päällekkäisen laskutuksen makua!

Vuokran joudun, ikävä kyllä, maksamaan aina kaksi viikkoa eräpäivän jälkeen. Se johtuu palkkapäivän sijainnista. Vuokranantaja lähettää minulle säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa korkolaskun näistä muutaman viikon viivästyksistä. Ei ihme, että jotkut rikastuvat! Pienistä puroista kertyy ne suuret virrat. Joku on tämän sisäistänyt hyvin. Ja ne pienet purot kertyy nimenomaan köyhimpien ja huono-osaisten selkänahoista.

Kävinpä taannoin ulosottomiehen juttusilla. Hän näytti minulle kokonaisvelkasummaa: 32 000 euroa ja jotain. Kun ilmeeni kirkastui, ulosottomies totesi, että oikeasti summa on 40 000 euroa. Jos nyt heti haluaisin maksaa kaikki ulosottovelat pois, tarvitsisin 40 000 euroa. Vai niin!

"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen!
Saatatko takoa sammon, kirjokannen kirjaella
joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta,
ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta,
niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan."

Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella
joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta,
ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta,
kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut
ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisettä."

Läksi sammon laaintahan, kirjokannen kirjontahan.
Kysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja:
ei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta,
ahjoa, alasintana, vasarata, varttakana!

Lost in Helsinki

Perjantai 2.3.2012

Tässä on terveiset siltojen alle
Siellä se on Jarkka ja Niemisen Kalle
Ne innosta hehkuen lähtivät maailmalle
Taivas oli kattona seikkailijalle
Kumpikin nyt on jo vuosia juonut
Ja rantojen miehiksi nahkansa luonut
Tai ehkä ne onkin jo maatuneet mullan alle
Pieni pala taivasta onnettomalle
(Leevi and the Leavings: Jos Helsinki on kaunis)

Kaikki alkoi Suomen Kansallisoopperasta. Takuu-Säätiö järjesti siellä juhlaseminaarin perjantaina 2.3.2012 iltapäivällä. Seminaarissa juhlistettiin toiminnanjohtaja Leena Veikkolaa, joka jäi eläkkeelle oltuaan Takuu-Säätiössä koko sen tähänastisen olemassaolon ajan, 21 vuotta. Päivä oli juhlallinen kuohuviineineen ja kiitospuheineen. Kaikilla oli yllään paremmat vaatteet. Järjestelyt ja tarjoilut olivat tyylikkäät.

Minä olin ensimmäistä kertaa elämässäni Suomen Kansallisoopperassa. Ajoimme sinne tilatakseilla Pasilasta. Olin kysellyt Kansallisoopperan sijaintia, kun suunnittelin samana päivänä tapahtuvaa kotimatkaa. Mieleeni jäi, että Kansallisooppera sijaitsee kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Ratikka myös kulkee oopperan vierestä. Vetolaukun kanssa ei kannata lähteä sohjoisille kaduille, sillä kävelymatkaa on kuitenkin noin kilometrin verran. Joku vielä mainitsi, että Ooppera sijaitsee Mannerheimintiellä. Nämä erilliset tiedon jyvät aiheuttivat sen, että virheellisesti aloin luulla tietäväni, missä olen.

Ensimmäinen virhe tapahtui heti, kun lähdin Oopperasta ratikkapysäkille: Menin ensimmäiselle ratikkapysäkille. En voinut tietää, ettei kyseinen katu ollut Mannerheimintie, ja että Mannerheimintie oli hieman edessäpäin poikittain, ja että sieltä olisi kai mennyt se ratikka, jolla olisi päässyt rautatieasemalle.

Lähtiessäni aikaa ei ollut liikaa. Se olisi riittänyt, jos vain olisin ymmärtänyt kysyä joltakulta, mihin päin minun tulisi lähteä. Mutta minä luulin tietäväni… Nousin kasin ratikkaan, ja ratikasta näin, että vähän matkan päässä olisi ollut lisää ratikkapysäkkejä. Joku epäilys minua kalvoi jo ratikkapysäkillä, sillä tiedän suuntavaistoni huonoksi. Yritin pysäkillä olevasta linjakartasta selvittää kasin ratikan reittiä, mutta kun paikannimet eivät sano mitään. Kasin ratikka menee Siltasaareen. Niin, mitä sitten?

Tampereella on sellainen logiikka kaupungin bussien kanssa, että nousee bussiin kuin bussiin, se ennen pitkää päätyy Keskustorille. Tampereella voi turvallisesti eksyä. Kun eksyy, menee vain bussipysäkille, nousee ohiajavaan bussiin ja sitten odottaa niin kauan kuin tullaan Keskustorille. Jotakin tällaista odotin ratikoiltakin. En voinut arvata, että jossain kulkee liikennevälineitä, jotka eivät mene lähellekään keskustaa. Tampereella se tarkoittaisi sitä, että Kalkun bussi kiertäisi kaupungin laitoja pitkin Multisiltaan. Tampereella sellainen touhu päättyisi Pyhäjärveen ja Näsijärveen.

Kauan en ehtinyt ratikassa istua, kun aloin epäillä, että suunta ei ole nyt oikea. En edes tiennyt, että Helsinki on niin suuri, että sinne mahtui sellaisiakin osia, joita ratikan ikkunasta näin. Luulin, että Helsingin keskusta on tosi pieni. Ilmeisesti ne osat, joissa kasin ratikka ajeli ennen kuin päätyi Crusellin sillan kupeeseen Jätkäsaareen, ovat tosi syrjäisiä laitakatuja. Ennen kuin päädyin Crusellin sillan kupeeseen, nousin pois ensimmäisestä ratikasta ja suoritin paniikinomaisen ryntäilyn jossain Töölön ja Ruoholahden välissä. Enhän voinut tietää, että Ruoholahti oli ihan lähellä. Junan lähtöön oli tuossa kohtaa noin 20 minuuttia. Kyselin ohikulkijoilta neuvoja, joiden ansiosta kuljin ympyrää. Yksi kadunkulkija neuvoi minut ratikkaan 3T, mutta unohti sanoa suunnan. Pyrkimykseni oli koko ajan väärään suuntaan. Olin sinnikkäästi pyrkimässä kohti merta. Oikea suunta olisi ollut päinvastainen.

Juostuani ympyrää sohjoisilla kaduilla vetäen perässäni painavaa matkalaukkua päädyin samalle pysäkille, mistä olin juoksuni aloittanut, eikä siitä mennyt muita kuin se onneton kasin ratikka. Päätin nousta siihen, jos se sittenkin menisi johonkin sellaiseen paikkaan, mistä osaisin rautatieasemalle. Ratikka meni sinne sillan kupeeseen kääntöpaikalle, mutta matkalla sinne ohi vilahti tuttu Ruoholahti. Siinä vaiheessa jouduin jo luovuttamaan junaan ehtimiseni. Jos juna olisi kovasti myöhässä, saattaisin ehtiä, mutta juosta ei enää kannattaisi. Ajelin kasin ratikalla Ruoholahteen, mistä sitten nousin metroon. Metrolla sitten pääsin Rautatientorille.

Koettelemukset eivät kuitenkaan päättyneet siihen.  Tarvitsin uuden junalipun. Klo 16.06 juna oli mennyt.  Kello oli 16.30, joten aloin tähdätä klo 17.06 lähtevään junaan. Suuntasin siis lipunmyyntiin, jossa oli maailmanlopun jono. Maapannukakun reuna oli ilmeisesti romahtanut, ja kaikki halusivat Helsingistä kohti pohjoista. Lipunmyyntipisteessä sain jonotusnumeron 667. Meneillään juuri sillä hetkellä oli 618. Siinä sitten seistiin 45 minuuttia junalippujonossa epävarmana siitä, että suostuuko VR vaihtamaan junalipun.

Junalippu oli ostettu netistä ja tulostettu. Olin myös itse aiheuttanut myöhästymiseni. Oma kertoimeni junalipun vaihtamisen puolesta oli jotain 99999,9. Jouduin lopulta myös lipunmyyntikassalle, jossa päivysti parrakas herra. Seurattuani herran pyörähtelyä työtuolillaan 45 minuuttia aloin varmuudella kaivaa lompakkoa esiin vuoronumeron lähestyessä. Tähdet eivät oikein olleet puolellani tänään. Tai siinä mielessä kyllä, että rahapussissani sattui olemaan sen verran rahaa, että pystyisin ostamaan uuden lipun. Aina ei niin ole ollut. Monta reissua on tehty tyhjällä kukkarolla, kun reissuja ei aina voi sijoittaa rahapäiviin.

Parrakas herra otti rypistyneen lippuni ja mumisi jotain kravatilleen. ”Niin että kumpaan junaan?” parrakas herra korotti ääntään, kun minä vain nyökyttelin tyhmän näköisenä. Siinä vaiheessa tajusin, että herra aikoo vaihtaa lippuni! Noustuani väärään ratikkaan, riuhdottuani matkalaukkuni kanssa sohjoisilla sivukaduilla, pyörittyäni ympyrää, myöhästyttyäni ensimmäisestä junasta, jämähdettyäni Crusellin sillan kupeeseen, löydettyäni Ruoholahteen, litistyttyäni ruuhkaiseen metroon, jonotettuani lipputoimistossa, myöhästyttyäni toisesta junasta parrakas pyörivä lipunmyyntiherra pelasti päiväni vaihtamalla junalippuni mukisematta.

Ehdin lopulta junaan, joka lähti Tampereelle klo 17.30. Kurkussa tuntui vieläkin Töölössä suoritetun spurtin hengästys. Ei ole helppoa pelästyä ja pistää balettia uusiksi.

Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Kun on valkoinen maa
Pian räntää sataa taas
Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Se unta on vaan
Turhaa unelmaa
(Leevi and the Leavings: Jos Helsinki on kaunis)

Harjavalta

Torstai 9.2.2012

Matkustin Harjavaltaan keskiviikkona 8.2.2012. Edellisenä iltana mietiskelin, miten työmatkailu talvella on toisinaan jännittävää. Muistelin viime perjantain lumimyräkkää pääkaupunkiseudulla. Olin kiitollinen, etten ollut tuona liikennekaaoksen päivänä työmatkalla Helsingissä. Se olisi ollut täysin mahdollista. Talvikelit ovat viime aikoina muutenkin kurittaneet raideliikennettä. Pakkanen, kova tuuli ja lumisade vaikeuttavat junien kulkua. Välillä saa oikeasti jännittää, pääseekö määränpäähänsä. Syksyllä VR lisäsi vielä työmatkailun jännitysmomenttia lippu-uudistuksellaan. Lippu-uudistuksen myötä junalippu käy vain ja ainoastaan siihen junaan, mihin se on ostettu. Jos myöhästyt junasta ja menet seuraavalla, joudut ostamaan uuden lipun. Aina ei voi tietää, riittävätkö rahat kaikkiin niihin junalippuihin, joita VR vaatii yhtä matkaa varten ostamaan.

Keskiviikkona juna Harjavaltaan kulki kuitenkin kuin enkeli. Kevyt pakkaslumi pöllysi ja kuorrutti vanhan pikajunan vaunuvälikön kuin sokerilla. Sisällä junanvaunussa puhisi lämpöpatterit suloisesti. Junavuoro oli hiljainen, ja paikan sai valita mielensä mukaan. Kun pääsin Harjavaltaan, tukihenkilö Anne huhuili minua iloisesti. Ajoimme Harjavallan A-kiltaan, joka sijaitsee lähellä kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin museota. A-kilta on kerrostalokolmiossa. Tilaa on loistavasti: yksi huone on ruokailutila, toisessa huoneessa on pehmeät sohvat ja nojatuolit, kolmanteen huoneeseen on rakennettu toimisto. A-killassa oli koko päivän ajan vilkasta. Väkeä kävi syömässä, kahvilla ja juttelemassa.

Kun minut päästettiin irti, juttua talous- ja velka-asioista tuli kolmatta tuntia. Keskustelimme velkakokemuksista, taloudenhallinnan tärkeydestä, paikallisista auttavista tahoista ja PA -ryhmätoiminnasta. Sen lisäksi ehdimme päivän aikana keskustella monesta muustakin ajankohtaisesta asiasta. Itse asiassa meillä oli "ryhmä" koolla lähes koko kuusi tuntia, jotka olin paikalla. Evääksi tarttui sellaiset käsitteet kuin kansalaistoiminta ja tulevaisuuden tutkimus. Keskustelimme mm. siitä, että A-kilta ei ole pelkkää viihtymistä varten, vaan sen tulisi sisältää myös asiaa. A-kiltatoiminta on kansalaistoimintaa, ja kansalaistoiminnan Olli Tammenlehto määrittelee näin:

"Se on tuiki tavallista sekä täällä että muualla: niin Lännessä, Idässä kuin Etelässä. Se on sitä, kun Päivi juuri nyt kirjoittaa yleisönosastolle, kun Matti kerää nimiä kansalaisadressiin, kun Sinikka osallistuu ammattiosastonsa kokoukseen, kun Hans marssii mielenosoituksessa, kun Pjotr järjestää yhteiskunnallisen aloiteryhmänsä tapaamista tai kun Savitri kietoutuu puun ympärille estääkseen sen kaatamisen ympäristöä tuhoavissa kaupallisissa hakkuissa. Sitä oli myös se, kun Toivo vuonna 1901 kehotti ikätovereitaan kieltäytymään kutsunnoista, joissa hankittiin sotilaita Venäjän armeijaan, kun Artturi osallistui vuonna 1870 Helsingin vapaapalokunnan toimintaan, tai kun Walter oli vuonna 1770 perustamassa Aurora-seuraa tai kun Ilmari kutsui vuonna 770 ihmiset koolle lähestyvän metsäpalon uhatessa kylää."

Mitä sitten ovat villit kortit, tulevaisuudenpyörät, megatrendit ja heikot signaalit? No, ne ovat tulevaisuudentutkijan työkaluja. Tulevaisuuden tutkimus kuulostaa ihan science fictionilta, mutta, ihan oikeasti, Suomessa sijaitsee Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Jos kiinnostuit, tulevaisuuden tutkimusta voi opiskellakin: www.tulevaisuus.fi/topi

Harjavallassa aurinko paistoi lähes koko päivä, sää oli pakkasesta kirpakka. Juna Porista saapui Harjavaltaan täysin aikataulussaan. Huokaus oli syvä ja kiitollinen, kun raideliikenne jälleen kerran osui kohdilleen. Kiitos kaunis Harjavallan A-killalle vieraanvaraisuudesta ja mukavasta seurasta! Tavataan taas pian!

Häpeä

Keskiviikko 25.1.2012

Häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteista vaikein. Häpeä on tunne siitä, että on täysin kelvoton. Häpeälle on ominaista, että ihminen ei tunne lainkaan kelpaavansa omana itsenään. Hän tuntee olevansa toisten pahantahtoisen silmälläpidon alaisena ja pilkan kohteena. Häpeävä ihminen on psyykkisesti alaston.

Häpeä ja syyllisyys sekoitetaan usein toisiinsa. Niillä on kuitenkin selvä ero. Syyllisyys liittyy tekoihin ja tekemiseen.  Syyllisyyteen auttaa anteeksipyyntö ja tilanteen korjaaminen. Häpeää on vaikeampi korjata, sillä häpeävä ihminen näkee itsensä täysin vääränlaisena. Syyllisyys on sitä, että olen tehnyt jotain väärin. Häpeä taas sitä, että olen itse täysin väärä.

Häpeä oireilee monella tavoin. Se on punastumista, hikoilua ja vapinaa, lamaantumista, ajatuksettomuutta, muistin toimintahäiriöitä, liikapuheliaisuutta, liikaesiintymistä, häpeämättömyyttä ja piittaamattomuutta. Häpeä synnyttää usein raivoa, joka kohdistuu itseen ja toisiin. Se voi ilmetä toisten häpeämisenä!
Luonteenomaista häpeälle on, että se pitää kätkeä, torjua ja poistaa. Tähän tähtääviä keinoja ovat pakonomainen erinomaisuuden ylläpitäminen, yliaktiivisuus, säkenöivyys, sosiaalinen valloittavuus, vaativuus ja täydellisyyden tavoittelu.

Häpeä on vaikea tunnistaa, sillä se piiloutuu. Häpeävä ihminen saattaa kokea jännitystä sosiaalisissa tilanteissa ja kärsiä erilaisista ahdistusoireista. Psykologi ja psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo, että häpeäntunteet voivat aiheuttaa jopa oppimisvaikeuksia.  Esimerkiksi opiskelija saattaa pitää itseään niin tyhmänä, että lopputyö jää tekemättä sen vuoksi, ettei tyhmyys paljastuisi.

Häpeäntunteista on mahdollisuus päästä irti. Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen auttaa jo alkuun. Olen joskus kuullut sanottavan, että kyseessä on aina  pyhä hetki, kun jonkun häpeä tulee päivänvaloon. Päivänvalo parantaa piilossa viihtyvän häpeän.

Talous- ja velkaongelmiin liittyy voimakas häpeäntunne. Avun hakeminen on vaikeaa häpeän vuoksi. Samasta syystä ylivelkaantuneet jäävät yksin ja eristäytyvät. He eivät etsi toisiaan ja tukeudu toisiinsa. Rahahuolet eivät olisi lainkaan niin monimutkaisia ja tuhoavia, kun ne tuotaisiin päivänvaloon. Päivänvaloon tuominen ainakin näyttäisi sen, ettei ole huolineen yksin.  Raha-asioissa epäonnistuminen ei tee huonoa ihmistä. Rapatessa roiskuu, emme ole täydellisiä ja jokainen tekee virheitä. Olisiko mahdotonta antaa itselle anteeksi ja hyvästellä häpeä?

"Seuraavalla tähdellä asui Juoppo. Niin lyhyt kuin tämä vierailu olikin, teki se kuitenkin pikku prinssin hyvin alakuloiseksi:
- Mitä sinä teet? hän kysyi Juopolta, jonka tapasi istumasta hiljaisuudessa, edessään kokoelma tyhjiä ja täysinäisiä pulloja.
- Juon, vastasi Juoppo synkän näköisenä.
- Miksi sinä juot? kysyi pikku prinssi.
- Unohtaakseni, vastasi Juoppo.
- Unohtaaksesi mitä? kysyi pikku prinssi, jonka jo kävi sääliksi miestä.
- Unohtaakseni, että häpeän, tunnusti Juoppo pää painuksissa.
- Mitä sitten häpeät? tiedusteli pikku prinssi, joka olisi halunnut auttaa häntä.
- Häpeän, että juon, sanoi Juoppo sulkeutuen sitten lopulliseen sanattomuuteen."
Antoine de Saint-Exepéryn kirjasta: "Pikku prinssi"    

 

Jatkokoulutusseikkailu

Maanantai 16.1.2012

Heti vuoden alussa Omille jaloille - tukihenkilöt pääsivät päivittämään tietojaan jatkokoulutukseen. Omille jaloille - jatkokoulutus järjestettiin tällä kertaa Kangasalan seurakunnan Pyysalon toimintakeskuksessa menneellä viikolla. Tampereen A-killalle lähtee tästä jättiläismäinen kiitos kuljetuksissa avustamisessa!

Koulutukseen kokoontui 25 peruskoulutuksen käynyttä tukihenklilöä ympäri Suomea. Kouluttajina tilaisuudessa toimivat allekirjoittanut sekä Takuu-Säätiön järjestöpäällikkö Jukka Heinonen. Vierailevana kouluttajana meillä oli Jukka Oksanen A-klinikkasäätiön Tampereen koulutusosastolla. Oksasen Jukka kertoi meille motivoinnista ja motivoivasta haastattelusta.

Jatkokoulutuksessa esiteltiin myös PA-ryhmäkansio. PA eli Penniless Anonymous on vertaistukiryhmä henkilöille, jotka ajattelevat, että heillä saattaisi olla talous- ja velkaongelmia. Opiskelija Anne Vaalanti on laatinut hankeharjoittelunaan PA-ryhmäkansion. Anne on saanut ryhmäkansion sisällön suunnittelemiseen apua Omille jaloille - tukihenkilöiltä, A-kiltalaisilta sekä Sivutie.netin keskustelupalstalaisilta. Ensimmäiset kahdeksan ryhmäkansiota matkasivat seuraaviin A-kiltoihin: Tampereen A-kilta, Turun A-kilta, Kitrkkonummen A-kilta, Jyväskylän A-kilta, Porin A-kilta, Poppoo 6 A-kilta Helsingissä, Läntisen Uudenmaan A-kilta Karjaalla sekä Harjavallan A-kilta.

Ensimmäinen PA-ryhmä kokoontuu maanantaina 30.1.2012 klo 18.00 Tampereen A-killan Kolmion päiväkeskuksessa, osoitteessa: Kolmionkatu 3, 33900 Tampere. Jäsenmaksuja ei ole. Ainoa pääsyvaatimus on se, että henkilö ajattelee, että hänellä saattaisi olla talous- ja velkaongelmia.

Meillä oli koulutuksessa myös jännitystä! Keskiviikkona siitä piti huolen TV1:n kuvausryhmä, joka iltapäivän kuvasi koulutuksen kulkua. Minä olen lupautunut Dokumenttiprojektiin ylivelkaantuneista kertovaan dokumenttiin. Sitä kuvataan nyt niin työssäni kuin arjessani. Kuvausryhmä kyseli tukihenkilöiden joukosta myös muita dokumentin päähenkilöiksi haluavia. Taisipa muutama löytyä! Dokumentti on tulossa syksyllä ulos. Ilmoittelen siitä sitten.

Torstaina jännitystä aiheutti sähkökatkokset. Sähköt pimenivät Pyysalosta joskus iltakymmenen jälkeen. Sen jälkeen ne pyrkivät tulemaan takaisin pitkin yötä. Heräilin yöllä valojen välähtelyyn, kun olin unohtanut sammuttaa valot katkaisjasta. Ei tullut mieleen sammuttaa, kun ei ollut, mitä sammuttaa. Heräilin yöllä, kun naapurihuoneen, oleskelutilan tv pärähti täysillä huutamaan. Sekin oli jäänyt sammuttamatta, kun haparoimme nukkumaan taskulamppujen ja kännyköiden valossa. Huolestuttavinta tilanteessa oli se, että saammeko perjantaiaamuna kahvia! Aluksi saimmekin vain puoli kuppia per nuppi, sillä sähköt jatkoivat välkähtelyään vielä aamullakin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: Lopulta saimme vielä koulutuksen päätöslounaan kakkuineen ja kahveineen ennen kuin poistumme lumisateeseen kotimatkalle.

Lämmin kiitos kaikille koulutuksessa mukanaolijoille! Se oli ikimuistoinen!

Köyhyys on sitä, ettei voi valita eikä saa nauttia.
Se on sitä, että ei tiedä tulevasta.
Se on sitä, että elämää ei voi suunnitella.
Se on sitä, että mihinkään ei voi sitoutua.
Se on sitä, että on sidottu.
Se on sitä, että miettii joka valveillaolosekunnin, miten selviää huomisesta.

Emilia Kukkala Kansan Uutiset Viikkolehti
(41/2011)

Vuosi 2012 tuo PA-ryhmän!

Tiistai 3.1.2012

Uusi vuosi on juuri käynnistynyt. Se tuo mukanaan uudenuutukaisen Omille jaloille - toimintamuodon: PA-ryhmän. PA tarkoittaa Penniless Anonymous tai tuttavallisemmin PersAukinen. Nimi keksittiin viime keväänä Helsingin A-killan järjestämässä tilaisuudessa Villa Sturessa. Keksijän nimeä en kerro, koska en tiedä, haluaisiko hän nimeään mainittavan julkisesti. Nimi on sen jälkeen toiminut sellaisena vetonaulana, että ajatusta oo ollut pakko lähteä työstämään eteenpäin.

PA- ryhmä on vertaistukiryhmä henkilöille, jotka ajattelevat, että heillä saattaisi olla talous- ja velkavaikeuksia. PA- ryhmässä sitoudutaan ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen. PA-ryhmän vertaistuki perustuu ryhmän jäsenten keskinäiseen vuorovaikutukseen, mahdollisuuteen tunteiden, ajatusten ja kokemusten jakamiseen. Ryhmän tavoitteena on käsitellä talous- ja velkavaikeuksien aiheuttamia tuntemuksia, jakaa kokemuksia ja oppia kokemuksellisen tiedon kautta sekä saada arvokasta tietoa selviytymiskeinoista arjen elämiseen pienillä tuloilla

Ryhmäohjelma koostuu 10 teemasta, joita käsitellään vuoron perään. Ehdotus on, että teemoissa edetään järjestyksessä ykkösestä kymmeneen ja sen jälkeen aloitetaan jälleen alusta. Teemoja voidaan käsitellä keskustelemalla, mutta PA-ryhmäkansiossa on myös toiminnallisia tapoja ehdotettuna.

PA- ryhmän ensimmäinen teema on oma tarina. Oman tarinan kertominen on itselle eheyttävää, samalla voi antaa arvokasta tietoa toiselle. Toisena teemana ryhmässä mietitään todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on. Hyväksymiseen liittyy myös anteeksiantaminen. Jokainen voi miettiä, kumpi luo parempaa fiilistä: Kaunan kantaminen vai anteeksiantaminen. Kannattaa myös huomata se, että kaunan kantamisesta ei kärsi se, jolle kaunaa kannetaan, vaan se joka kaunaa kantaa. Kaunan kantaminen talous- ja velka-asioissa voi liittyä esim. takausvastuisiin ja avioerotilanteisiin.

Kolmantena teemana PA- ryhmässä nostetaan pöydälle köyhyys. Köyhyys Suomessa on suhteellista köyhyyttä, kehitysmaissa olevaa köyhyyttä nimitetään absoluuttiseksi köyhyydeksi. Köyhyys on alemmuudentunnetta, se syntyy vertailusta toisiin sekä vertailusta siihen, minkä kuvittelee olevan normaalia. Ryhmässä köyhyyden kokemuksia voidaan jakaa: Miltä tuntuu, kun rahat ei riitä? Miten kukin on mistäkin tilanteesta selvinnyt?

Neljäntenä PA- ryhmässä puhutaan arvoista. Mitkä asiat ovat tärkeitä? Onko se niin, että raha on kaikkein tärkeintä? Onko perintätoimisto se elämän kaikkein tärkein henkilö, jolle pitää maksaa, vaikka se tietäisi asunnon menettämisen vuokrarästien vuoksi?

Viidennellä ryhmäkerralla ihmissuhteet talous- ja velkavaikeuksien valossa pääsevät tarkastelun alle. Miten velkaantuminen on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Maailmassa on paljon ylivelkaantuneita ihmisiä parisuhteissa, joissa puoliso ei tiedä toisen velkavaikeuksista yhtään mitään. Tämä on vain yksi yllättävä näkökulma.

Kuudennella kokoontumiskerralla ryhmässä jaetaan kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten kukin käyttää rahaa. On tärkeää seurata omia menoja, jolloin niihin voi harkitusti vaikuttaa.

Seitsemäs teema tuo esille tunne-elämän ja itsetunnon. Ylivelkaantuminen saa aikaan monenlaisia tunteita. Yleisimmät tunteet lienevät viha, pelko ja suru. Häpeä ja syyllisyys ovat ylivelkaantuneen jokapäiväisiä seurustelukumppaneita.

Kahdeksas teema pohtii, miten elämästä saisi edullisempaa. Halutessaan ryhmä voi vaikka koota listan paikkakunnan edullisista tai maksuttomista palveluista. Joillakin paikkakunnilla tätä ollaan tehty Omille jaloille - tukihenkilöiden toimesta.

Yhdeksännellä kokoontumiskerralla esille otetaan Velka-aalto, jonka kautta omaa velkaantumisen kulkua on hyvä tarkastella. Velkaongelmat eivät ole ainoastaan talouden ongelmia, vaan kysymyksessä on kriisi sekä kukkarossa että mielessä samanaikaisesti.

PA- ryhmän kymmenes teema on tulevaisuuden aarteet. Nykyisyys on menneisyydessä tehtyjen omien valintojen tulos. Kun näkee itsensä aktiivisena ja vastuullisena toimijana, tulevaisuus näyttää vähemmän pelottavalta. Me emme ole onnettomia lastuja lainehilla, joita elämä heittelee. Jokainen pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Tulevaisuus on sitä, mitä me tänään sanomme ja teemme.

Historian ensimmäinen PA- ryhmä pidetään Tampereen A-killan Kolmion päiväkeskuksessa maanantaina 30.1.2012 klo 18.00. Sen jälkeen ryhmä kokoontuu maanantaisin klo 18.00 Kolmiolla koko kevään ajan.

PA- ryhmää tullaan kokeilemaan kevään aikana myös muilla paikkakunnilla. PA- ryhmää varten on laadittu ryhmäkansio, joka sisältää mm. teemat sekä ryhmän säännöt, periaatteet ja rakenteen. PA-ryhmäkansion on laatinut diakoni- sosionomiopiskelija Anne Vaalanti hankeharjoittelunaan.

PA-ryhmää arvostamme, se on meidän tukenamme.
Pa-ryhmäss voi vapaasti puhua, tarvi ei pelätä vuotavia huhuja.
Jokaista painaa velka-asia, solmussa oleva raha-asia.
Ongelmat kevenevät puhumalla, tieto ja taito karttuvat kuulemalla.
Meitä on monta samanlaista, samoissa mietteissä kulkevaista.   
Meill on yhteinen ymmärryskieli, yhdessä puhuessa huojentuu mieli.